Suomen Hotelli- ja Ravintolaliiton liittokokous 26.9.2001 Finlandia-talo, Helsinki-sali
Toimivat markkinat, edellytys terveelle kilpailulle

Arvoisat Suomen Hotelli- ja Ravintolaliiton liittokokousedustajat, Hyvät naiset ja herrat,

Hyvin helposti tunnutaan unohtavan kuinka tärkeä asia kilpailu on. Usein kilpailua pidetään välttämättömänä pahana kaikkeen muuhun yhteiskunnallisesti "merkittävämpään" toimintaan verrattuna. Kilpailu on muka triviaali ilmiö - se on olemassa ja sillä hyvä. Sen varsinaista edistämistä harvoin peräänkuulutetaan. Joskus jopa puhutaan "liiallisesta" kilpailusta, jota pitäisi välttää.

Tällaisia näkemyksiä kuullessaan tulee miettineeksi kilpailun olemassaolon vaihtoehtoiskustannuksia - mitä olisimme jääneet paitsi, jos kilpailua ei olisi tai se toimisi hyvin heikosti. Vaihtoehtoiskustannus on dramaattisen suuri. Jäisimme paitsi uusia tuotteita, tavaroiden ja palvelujen laatu ei paranisi, yritysten rakennemuutos olisi heikkoa, uusia teknologioita otettaisiin käyttöön niukalti jne. Itse asiassa koko taloudellinen kehitys olisi hidasta.

Kilpailu on nähtävä osana talouden kilpailukyvyn ydintä. Valtiot, jotka eivät kykene edistämään maassaan kilpailun toimivuutta, joutuvat ennen pitkää huomaamaan jäävänsä kilpailijamaidensa jalkoihin. Kilpailuun nuivasti suhtautuvien maiden yritystoiminta ei ole uudistumiskykyistä, mikä näkyy lopulta myös kansalaisten hyvinvoinnissa. Työpaikat vähenevät ja muuttuvat teknologisen kehityksen hidastuessa matalapalkkaisiksi. Verotulot pienenevät, jolloin kansalaisille ei olisi varaa tarjota hyvinvointipalveluita.

Kilpailun monet hyödyt liittyvät kannustimiin, joita kilpailu saa aikaan. Kilpailluilla markkinoilla yritysten on pakko uudistua, kehittää tuotteitaan ja palveluprosessejaan selviytyäkseen ja menestyäkseen.Koska kilpailukyvyn ja kilpailun välillä on näin suora yhteys, kilpailu on keskeisiä elinkeino- ja talouspoliittisia välineitä. Tämä näkyy myös kauppa- ja teollisuusministeriön työssä. Viimeisiä kilpailua korostavia hankkeita ovat olleet elinkeinopoliittisen strategian valmistelu ja kilpailupoliittisen ohjelmatyöryhmän työskentely. Molemmissa hankkeissa, jotka julkistetaan lähiaikoina, kilpailun merkitys on huomattavan korostunut. Kilpailun edistämisestä Koska kilpailu edistää hyvinvointia, sen toimivuutta on edistettävä. Monia toimenpiteitä toteutetaan jatkuvana työnä eri instituutioiden puitteissa. Kilpailuvirasto pitää huolen siitä, että elinkeinon harjoittaminen ei vaikeudu kartellien ja määräävien markkina-asemien vuoksi. Kauppa- ja teollisuusministeriö hoitaa mm. sisämarkkinoihin liittyviä asioita osana EU:ta.

Vaikka suuri osa kilpailun edistämistä on institutionalisoitu, se ei merkitse sitä, että maailma olisi tältä osin valmiiksi rakennettu. Kaikkea muuta. Koska yhteiskunnan toimintaympäristö muuttuu, myös kilpailua on tarkasteltava aika ajoin uudesta näkövinkkelistä. Kilpailun edistämiseksi on esimerkiksi tarkasteltava kilpailun ulottamista ns. suljetuille sektoreille. Esimerkiksi teknologian kehittyminen mahdollistaa kilpailun aloilla, joilla se ei aiemmin oikein ollut mahdollista. Monet markkinoiden toimivuutta vapauttavat sääntelyn purkamispäätökset ovat peräisin juuri tästä seikasta. Toimenpiteiden yhteisenä nimittäjänä on ollut kilpailun luominen aiemmin säännellylle alalle. Telesektorin deregulointi on hyvä esimerkki tästä. Se myös osuvasti kertoo, kuinka valtavia myönteisiä vaikutuksia kilpailulla on saavutettavissa.

Myös Kilpailupoliittinen ohjelmatyöryhmä pyrkii työssään uusien avauksien tekemiseen. Keskeinen kysymys työryhmän asialistalla on julkiset palvelut. Syy tähän on yksinkertainen. Julkinen sektori kohtaa jo lähivuosina suuria haasteita, minkä vuoksi julkisiin palveluihin joudutaan kiinnittämään kasvava huomio. Esimerkiksi ikääntyminen lisää seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana julkisia menoja samalla kun veropohja laskee. Tämä merkitsisi verojen nousua. Kuitenkin kansainvälinen paine pikemminkin pakottaa julkisten menojen alentamiseen. Tässä ristiriitaisten paineiden keskellä julkisten palvelujen on jatkuvasti tehostuttava, jos haluamme ylläpitää yhtä laajat veroilla rahoitetut palvelut kuin nykyisin.

Palvelujen tehostaminen merkitsee käytännössä uusien toimintatapojen käyttöönottoa palveluja tuotettaessa. Useimmiten tämä nähdään markkinaehtoisuuden eli kilpailua lisäävien toimintatapojen kasvavana hyödyntämisenä. Nykyisin kunnat jo ostavat palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta sen sijaan, että tuottaisivat palvelut itse. Osalle kunnista tämä on jo arkipäivää. Tällaisessa mallissa kunnat säilyvät siis palvelun rahoittajina, mutta eivät menetä palvelun laadun ja saatavuuden kontrollia.

Kilpailupolitiikan ohjelmatyöryhmä käsittelee työssään kilpailun mahdollisuuksia julkisissa palveluissa. Tällöin välineinä ovat pääasiassa julkiset hankinnat ja palveluseteli.

Erityisesti julkisia hankintoja on käytetty kunnissa lisääntyvästi. Toisaalta kasvu koskee pääasiassa nk. välituotepalveluja (mm. siivous ja atk-palvelut), mutta ei niinkään varsinaisia asiakaspalveluja (mm. sosiaali- ja terveyspalvelut). Keskeinen ongelma julkisten hankintojen kohdalla on ollut kilpailuttamisosaamisen puutteet. Erityisesti laadullisia tekijöitä on käytännössä ollut vaikea määritellä tarjouspyynnöissä. Samalla havainto merkitsee sitä, ettei näihin laatukysymyksiin ole ehkä kiinnitetty riittävää huomiota silloin, kun kunta on itse tuottanut palvelut. Myös kilpailuttamista koskeva avoimuus on ollut kritiikin kohteena. Kunnat eivät ole aina olleet halukkaita avoimeen toimintatapaan, kun ovat hankkineet palveluja. Räikeimpinä esimerkkeinä ovat nk. suorat hankinnat, joissa kunta ottaa yhteyttä vain yhteen palveluntuottajaan. Julkisten hankintojen perusperiaatteisiin kuuluvat kuitenkin avoimuus ja syrjimättömyys. Jos yritykset eivät saa tietoa kilpailutettavista hankkeista, nämä periaatteet kärsivät, eivätkä hankintamarkkinat toimi lähimainkaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Palvelusetelimallien käyttöönotto on aivan oma lukunsa. Tässä suhteessa elämme tilanteessa, jossa monenlaisia palvelusetelikokeiluja on suoritettu, mutta varsinaiset laajamittaiset mallit loistavat poissaolollaan. Yhdeksi syntipukiksi on esitetty lainsäädäntöä, joka on palvelusetelin osalta niin epäselvä, etteivät kunnat uskalla ottaa uusia toimintatapoja käyttöönsä. Toisaalta samalla unohdetaan, että esimerkiksi sairausvakuutuskorvausjärjestelmä on ollut käytössä jo vuosikymmeniä, eikä sen toimivuutta ole juurikaan moitittu. Sv-korvaushan on itse asiassa palveluseteli, mikä olisi syytä muistaa mietittäessä palvelusetelien käyttöönottoon liittyviä pelkoja.

Julkiset hankinnat ja palveluseteli eivät kuitenkaan ole ainoa Kilpailupoliittisen ohjelmatyöryhmän käsittelemä asia. Työryhmä pohtii myös kilpailuneutraliteetissä esiintyviä ongelmia.

Kilpailu ei voi olla toimivaa, jos toimijoilla on erilaiset lähtökohdat liiketoimintansa harjoittamiseen. Tällainen eriarvoisuus voi olla seurausta esimerkiksi lainsäädännöstä. Tämän vuoksi elinkeinopolitiikan keskeisiä periaatteita on tasapuolisten toimintaedellytysten turvaaminen. Tasapuolisuuden tulee koskea samalla toimialalla toimivia yrityksiä. Tämä ei kuitenkaan riitä. Vaatimus koskee myös eri sektorien toimijoiden toimintaedellytyksiä. Lähtökohtien on oltava tasapuoliset tulipa toimija sitten yritys-, julkiselta - tai voittoa tavoittelemattomalta sektorilta.

Eri sektorien välinen kilpailun epätasapuolisuus on herättänyt keskustelua. Ilmiö on meillä tietyssä mielessä uusi, mutta sen esiintulo ei suinkaan ole suuri yllätys. Julkinen sektori on Suomessa edelleen hyvin mittava ja se osallistuu taloudelliseen toimintaan laajalti, erityisesti palvelualoilla. Vaikka monilla palvelualoilla julkinen sektori on hiljalleen vetäytymässä palvelutuotannosta, eräillä palvelualoilla se on mukana tuottamassa palvelua jopa aiempaa laajemmin. Esimerkiksi ateriapalveluissa eräät kunnat ovat ryhtyneet yhtiöittämään ateriapalveluja tuottavia yksiköitään. Tällöin yhtenä tavoitteena on ollut myydä palveluja ei pelkästään yksikön omistavalle kunnalle vaan myös muille asiakkaille.

Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, että kunta pyrkii näin toimiessaan toimintojensa järkeistämiseen. Tämä on kansantalouden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää. Samalla on kuitenkin varmistuttava monesta kilpailun toimivuuden kannalta äärimmäisen tärkeästä näkökohdasta. Palvelun tuottajayksikön on esimerkiksi oltava selvillä palvelunsa hinnoitteluperusteista. Kunnan ja palveluyksikön välillä ei saa esiintyä sellaista ristiinsubventointia, joka merkitsee kustannukset alittavaa hinnoittelua. Tämä heikentäisi oleellisesti kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. Samalla olisi vakavasti mietittävä, onko hyväksyttävää, että palveluyksikkö kilpailee normaaleilla markkinoilla, mutta myy samalla kunnalle suuren osan tuottamastaan palvelusta - ilman avointa kilpailuttamista. Tällaisiin tilanteisiin pitää rakentaa toimivat pelisäännöt. Kilpailu esimerkiksi ravintola-alalla on jo nyt kovaa - erityisesti pääkaupunkiseudulla sekä muissa kasvukeskuksissa - ja kuntien mahdollinen mukaantulo avoimille markkinoille ateriapalveluineen kiristäisi kilpailutilannetta. Kasvava tarjonta ravintolasektorilla tosin lisää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia, mikä puolestaan entisestään korostaa ravintoloiden ruoan ja palvelun laatua. Kuluvan vuoden tammi-kesäkuussa ravintolapalveluiden kysyntä on jatkanut kasvuaan, tosin viime vuodesta hidastuneena. Kasvusta huolimatta kiinteähintaisen myynnin ja asiakaspaikkojen suhteella mitattu ravintolakapasiteetin käyttöaste on laskenut kaksi prosenttia, vaikka tarjonta lisääntyi samaan aikaan neljä prosenttia. Heikentyneiden talousnäkymien vuoksi on todennäköisesti odotettavissa, että kysyntäkehitys hidastuu edelleen loppuvuoden aikana. Keskeinen kysymys onkin, miten ja millä keinoin kuluttaja tässä tilanteessa houkutellaan yhä uudelleen ravintolapalveluiden käyttäjäksi? Lopuksi

Hyvät kuulijat, kansantaloudet linkkiytyvät kovaa vauhtia globaalistuvassa taloudessa. Tällaisessa maailmassa myös valtiot kilpailevat keskenään. Ne kilpailevat yritysten sijoittumisesta. Välineenä on toimintaympäristöjen paremmuus. On olennaista, että tällaisessa tilanteessa kilpailulle annetaan se merkitys, joka sille kuuluu. Kilpailun tulee olla koko talouden läpitunkeva kannustintekijä. Se on väline, joka pitää nähdä myönteisenä, kehitystä vauhdittavana voimana. Kilpailua on siksi ulotettava sellaisillekin alueille, joissa sitä ei ole aiemmin esiintynyt. Kilpailun toimivuudelle ovat keskeisiä pelisäännöt, jotka takaavat avoimuuden ja tasapuolisuuden. Tämän avulla on saavutettavissa toimintatapojen kehittämistä niin yrityksissä kuin kunnissakin. Olen tässä puheenvuorossani keskittynyt ajankohtaiseen kilpailupolitiikkateemaan, mutta koska olemme hotelli- ja ravintola-alan merkittävässä tapaamisessa, haluaisin tässä yhteydessä informoida teitä myös lähiaikoina asetettavasta majoitus- ja ravitsemisliikelainsäädäntöä uudistavasta työryhmästä. Kuten tunnettua edellyttää uusi perustuslaki elinkeinoa koskevalta säätelyltä lakitasoa. Samassa yhteydessä kun sääntelyn taso tarkistetaan, tulen asettamaan työryhmän tehtäväksi pohtia muutoinkin lainsäädännön modernisointia. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on sähköisen tiedonsiirron hyödyntäminen hotellien majoitusrekisteröinnissä. Toivon, että saamme aikaan alan kannalta joustavaa ja mahdollisimman epäbyrokraattista, mutta erilaisia kontrollitarpeita kohtuullisesti tyydyttävää lainsäädäntöä. Haluan toivottaa teille mielenkiintoista ja antoisaa liittokokouspäivää.

Takaisin