Kuka johtaa satamien kehitystä?
4.3.2003

Yksi hyvän sataman tunnusmerkeistä on laadukas satamainfrastruktuuri. Se on peruselementti sataman hyvän toimivuuden kannalta. Suomessa infrastruktuurin laatu ei ole ollut ongelma.

Kaupungit ja niiden satamalaitokset ovat kehittäneet satamiensa toimintaedellytyksiä ja kapasiteettia riittävästi, vaikka kuljetustekniikoiden kehitys, toiminnan rytmin kiihtyminen, muutokset maankäytössä ja paikallinen liikenteen kasvu edellyttävätkin myös uudistuksia. Ajankohtaisin esimerkki kuntien myönteisestä suhtautumisesta satamiensa kehittämiseen on Helsingin aktiivisuus Vuosaaren satama-asiassa.

Sataman tärkein menestystekijä on kuitenkin palveluiden tehokkuus. Vain hyvällä palvelutasolla ja kilpailukykyisillä hinnoilla satamat pystyvät vastaamaan kaupan ja teollisuuden vaatimuksiin. Satamien perustehtävä on asiakkaiden logistisen kilpailukyvyn parantaminen.

Suomen satamajärjestelmän kannalta on huono, jos kunnat subventoivat heikosti kannattavia satamia. Kunnat saattavat esimerkiksi edellyttää kovin alhaisia tuottoja satamiin sidotuilta pääomilta. Satamatoiminta on kuitenkin liiketoimintaa ja tuottovaatimusten tulee olla normaaleja liiketoiminnan tuottovaatimuksia.

Satamien määrä ei mielestäni ole ongelma. Jos satamia on liikaa, asiakkailla on vara valita ja kilpailuttaa satamia ja satamaoperaattoreita. Jos markkinat sitä edellyttävät, tavaravirrat keskittävät liikenteen muutamaan merkittävään satamaan.

Keskittämisajatusten takana on kannatettava pyrkimys tehokkaaseen logistiikkaan. Kaupan ja teollisuuden logistiset kustannukset ovat Suomessa kilpailijamaihin nähden korkeat ja niiden alentamisessa riittää haasteita kaikille alan toimijoille.

Koska kuljetusten täsmällisyysvaatimukset kasvavat jatkuvasti, on liikenteen toimivuus varmistettava mm. hyvillä satamien tie- ja ratayhteyksillä. Liikenne- ja viestintäministeriö on nimennyt satamien ja terminaalien tieyhteyksien kehittämisen yhdeksi liikenneväyläohjelman ns. teemapaketiksi.

Valtio ohjaa kehitystä myös ratkaisuillaan infrastruktuurin käytöstä perittävistä maksuista ja jäänmurrosta. Vaikka maksujärjestelmämme rakennetta on pidetty tavoitteiden kannalta hyvänä, on paineita ottaa liikenteen hinnoittelu ohjauskeinoksi liikennepolitiikassa.

Satamat pysyivät pitkään EU:n lainsäädäntökoneiston ulkopuolella, kunnes pari vuotta sitten komissio teki ehdotuksen satamapalveludirektiiviksi. Direktiivillä pyritään varmistamaan mahdollisimman vapaa ja oikeudenmukainen pääsy satamapalvelumarkkinoille.

Direktiiviin sisältyvän ns. itsekäsittelyn (sataman asiakas -esim. varustamo- tuottaa itselleen satamapalveluja, kuten lastinkäsittelyä tai aluksen kiinnitystä) salliminen on liikenne- ja viestintäministeriön mielestä kannatettava asia. Tämä voi tehostaa logistiikkaa ja lisää satamien asiakkaiden valinnanvapautta. Työntekijäpuoli on tosin vastustanut tätä ja mm. vedonnut ILO:n satamatyötä koskevaan sopimukseen, joka varaa satamatyön ns. rekisteröidyille satamatyöntekijöille.

Satamien kehitystä eivät kuitenkaan johda EU tai Suomen valtio, vaikka niillä onkin satamiin vaikuttavia liikennepoliittisia tavoitteita. Julkinen valta vaikuttaa lainsäädännöllä ja maksu- ja väyläpolitiikalla toimintaolosuhteisiin, mutta kukin satama ja niissä toimivat yritykset vastaavat omasta kehityksestään ja tulevaisuudestaan itse.

Kehitystä ohjaavat satamat, joilla on paras logistiikan osaaminen, asiakkaiden tarpeiden tuntemus ja jotka tarjoavat valinnanvapauden ja avoimen menettelyn. Asiakkaat - kauppa, teollisuus ja kuljetusala valinnoillaan viimekädessä muovaavat satamajärjestelmän kokonaisuudeksi.

Takaisin