 |
            |
|
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät pörssiklubin jäsenet. Kiitän vieraanvaraisuudestanne ja mahdollisuudesta kertoa teille näkemyksiäni globalisaatiosta ja Maailman kauppajärjestön, WTO:n Seattlessa, marras-joulukuun vaihteessa pidetystä ministerikokouksesta sekä sen seurannaisvaikutuksista sellaisina kuin ne tällä hetkellä tunnemme. Globalisaatio on vaikuttanut kauppapolitiikan kehitykseen enemmän kuin moni muu tekijä. Käsitteenä se on ehtinyt saada hyvinkin erilaisia arvolatauksia. Kun globalisaatio yhtäällä koetaan prosessina maailmanlaajuisen kaupan ja investointien vapautumiseen sekä taloudellisen kasvun lisäämiseen ja avoimena suhtautumisena ympäröivää maailmaa kohtaan, nähdään se toisaalla uhkakuvana monikansallisten yritysten ehdottomasta vallasta. Suhteellisen neutraali määritelmä globalisaatiolle on tuotteiden, pääomien ja teknologioiden yhä suurempi liikkuvuus rajojen yli ja kansallisvaltioiden kapenevat mahdollisuudet luoda muusta maailmasta huomattavasti poikkeavia taloudellisia sääntöjä. Vaikka globalisaatiosta tuli 1990-luvun lopun muotisanoja, on maailma lähentynyt jo vuosisatoja. Runsaat sata vuotta sitten innovaatiot tuotannossa ja kuljetussektorilla vauhdittivat talouden kansainvälistymistä huomattavasti, kuten vastaavasti meidän aikanamme tietotekniikan räjähdysmäinen kehitys. Rajojen asettaminen sähköisen kaupan maailmassa on hyvin vaikeaa. Vallitseva käsitys niin globalisaation tutkijoiden kuin taloudellisten toimijoiden keskuudessa on että globalisaatio on kehitystä, josta ei ole paluuta enää suojattuun talouteen. Mahdollisuuksiksi jäävät siis globalisaation haittoihin ja epäkohtiin vastaaminen tehokkain kansainvälisin järjestelyin. Globalisaatiota emme voi kahlita tai pysäyttää. Sen sijaan sen "valjastamiseen " tulee ja kannattaakin pyrkiä , jotta kehityskulku etenisi pienemmin yllätyksin ja riskein. Suomessa globalisaatio on muuttanut taloudellista toimintaympäristöä merkittävästi tuoden mukanaan erikoistumisen sekä kaikkinaisen taloudellisen kilpailun kiristymisen. Yritykset kohtaavat kansainvälisen kilpailun jo omilla kotimarkkinoillaan aivan toisella tavalla kuin aiemmin. Niiden tarjoama suoja on häviämässä tai hävinnyt. Kansallisvaltioiden luomien rajojen sijaan yritysten toiminnassa keskeiseksi ovat muodostuneet globaalit markkinaikkunat. Nopeatempoisessa kilpailussa menestyvät ne yritykset, joilla on kyky parhaiten hyödyntää avautuvan markkinaikkunan tarjoamat mahdollisuudet. Suomi on selviytynyt toistaiseksi kansainvälisessä
kilpailussa ja globalisaatiokehityksessä hyvin. Tällöin
kannattaa mainita erityisesti kaksi Suomen menestyksen kannalta ratkaisevan
tärkeää tekijää, joita ilman kilpailukykymme
nopeasti murenisi. Ensimmäinen on suomalaisten korkea osaamistaso.
Tätä osaamista on jatkuvasti ylläpidettävä
ja kehitettävä. Jos ote osaamisesta herpaantuu, kehityksen
kurominen umpeen vie kauan ja se voi olla joillakin alueilla lähes
mahdotonta. Toinen, usein vähemmälle huomiolle jäänyt
tekijä, on suomalaisen julkishallinnon toimivuus. Erään
kansainvälisen vertailun mukaan Suomi on maailman toiseksi vähiten
korruptoitunut yhteiskunta Kansainvälisen kaupan vapauttamisesta Suomen kaltaisen pienen avoimen talouden kannalta kansainvälisen kaupan vapauttaminen on ensisijaisen tärkeää. Tätä kuvastaa hyvin se tosiseikka, että vientimme on vajaan vuosikymmenen aikana kaksinkertaistunut ja viennin osuus kansantuotteesta on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Huipputeknologian osuus Suomen viennistä on kasvanut teollisuusmaista nopeimmin. Suomen hyvinvointi perustuu vientiin. Muutama sana siitä miten tähän on tultu. 1990-luvun alussa koettu historiamme syvin lama, uudet kauppapoliittiset ratkaisumme ja samanaikainen etenevä talouden globalisaatio asettivat meidät selkeän valintatilanteen eteen. Oli valittava joko osallistuminen avoimeen kansainväliseen kilpailutalouteen tai pyrkiä ylläpitämään suojattua ja säänneltyä kotoista toimintaympäristöä. Pienenä kansainvälisestä kaupasta riippuvaisena taloutena "luonnollinen valintamme" oli avoin kilpailu kaikkine siihen liittyvine uhkineen ja mahdollisuuksineen. Samalla lähdimme luotsaamaan maatamme kohti johtavaa osaamisyhteiskuntaa. Päätavoitteena on ollut Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen hallitun yhteiskunnan rakennemuutoksen kautta ja samalla kilpailun vapauttaminen niin maan sisällä kuin rajoillakin. Nyt vuosituhannen alussa voidaan oikeutetusti todeta, että aikanaan tehdyt elinkeinopoliittiset linjaukset olivat oikea-aikaisia ja niillä pystyttiin vastaamaan hyvin globalisaation haasteisiin. Suomen vienti on noussut vuoden 1990 100 miljardista markasta, eli lamaa edeltävältä huipputasolta, 220 miljardiin markkaan. Vastaavasti tuonti on samana ajankohtana noussut vain 75 miljardia markkaa eli kauppatase on voimakkaasti positiivinen. Samaan aikaan suomalaisten yritysten suorat investoinnit ulkomaille ovat kohonneet 110 miljardiin markkaan. Ulkomaisten yritysten suorat investoinnit Suomeen ovat kasvaneet 60 miljardia markkaa. Suomesta on muodostunut houkutteleva paikka investoinneille, mutta kiristyvään kansainväliseen kilpailuun vastaaminen edellyttää meiltä myös entistä aktiivisempaa suorien investointien houkuttelua ulkomailta. Samaan aikaan Suomen kansainvälinen kilpailukyky on oleellisesti parantunut ja viennin rakenteessa on tapahtunut valtava muutos. Kansainvälisen kaupan vapauttamisen merkitys taloudellisen toimeliaisuuden katalysaattorina ja sitä kautta yhteisen hyvinvoinnin lisääjänä on kiistaton. Se voidaan osoittaa monella eri mittarilla. Kansainvälisen kaupan sääntöjen ja riitojenratkaisumekanismien vahvistuminen sekä kaupan esteiden purkaminen on parantanut yritystemme vientimahdollisuuksia sekä edellytyksiä kilpailla tasavertaisesti muiden maiden viejien kanssa. Jo näistä syistä kaupan edelleen vapauttaminen on mitä suurimmassa määrin Suomen kansallisen edun mukaista. Kaupan vapauttamisessa Suomelle keskeinen foorumi on Maailman kauppajärjestö eli WTO. Multilateraalisen järjestelmän vahvistaminen ja toimintakyvyn lisääminen ovat ensiarvoisen tärkeitä päämääriä meille. Näiden päämäärien merkitys korostuu erityisesti silloin kun talousvaikeudet eri puolilla maailmaa tuovat mukanaan protektionistisia vaatimuksia. Erityisesti tällaisessa tilanteessa pienten talouksien etujen mukaista on hyvin toimiva kauppajärjestö ja selvät, yhdessä sovitut pelisäännöt. Hyvät kuulijat, Kuten television ja lehdistön välityksellä
näitte, WTO:n ministerikokousta värittäneet suuret järjestön
vastaiset mielenosoitukset veivät osittain huomion pääasiasta,
joka oli päättäminen uuden kauppaneuvottelukierroksen
aloittamisesta. Tässä päätavoitteessa ei valitettavasti
onnistuttu, koska WTO:n jäsenmaiden kannat kierroksen sisällöstä
olivat liian kaukana toisistaan. WTO:n työskentelytavat, jossa
kaikki maat - konsensuspäätöksentekotavasta huolimatta Kokous keskeytettiin ja kutsutaan uudelleen koolle, sen jälkeen kun WTO-maat ovat näkemyksissään lähempänä toisiaan. Valmisteluja päätettiin jatkaa Genevessä. WTO:n pääjohtajalle annettiin tehtäväksi laatia esitys siitä, kuinka järjestön työskentelytapoja voitaisiin tehostaa niin, että kaikki jäsenmaat olisivat paremmin mukana kaikissa päätöksenteon vaiheissa. Suomen tehtävänä Seattlessa oli johtaa EU:n sisäistä päätöksentekoa, jota varten yleisten asiain neuvosto ja kauppapolitiikkaa käsittelevä 133-komitea kokoontuivat paikan päällä päivittäin. Pidämme hyvänä saavutuksena sitä, että EU oli Seattleen saapuessaan ja sieltä lähtiessään kannoissaan yhtenäinen. Yhteisö oli saattanut omat sisäiset valmistelunsa päätökseen jo lokakuussa, jolloin yleisten asiain neuvosto hyväksyi neuvottelukierroksen asialistaa koskevat päätelmät. Nämä toimivat komission neuvotteluohjeina Seattlessa. Miksi Seattlen kokous sitten epäonnistui? Päällimmäisenä syynä tähän oli valmistelujen puutteellisuus. Genevessä ei onnistuttu etukäteen luomaan riittävää pohjaa kokouksen läpiviemiselle vajaassa viikossa. Kokouksen alkaessa käytännöllisesti katsoen kaikki kysymykset olivat avoinna. Yhtenä syynä tähän oli se, että kaikki WTO:n jäsenmaat eivät olleet innostuneita aloittamaan uutta neuvottelukierrosta. Kaikki eivät myöskään olleet valmistautuneita vastaamaan niihin uusiin haasteisiin, joita globalisoituva maailmantalous ja kansalaisyhteiskunta tuovat mukanaan. Ne aiheet, joihin WTO:n odotetaan vastaavan, ovat äärimmäisen monimutkaisia ja usein arkoja poliittisia kysymyksiä. Niiden ratkaiseminen kaikkia tyydyttävällä tavalla edellyttää suuria ponnisteluja. Ministerikokous kaatui myös siihen, ettei WTO:n jäsenmailla ollut riittävästi halua joustaa alkuperäisistä tavoitteistaan. Maatalouskysymykset olivat yksi suuri erimielisyyksien aihe. Suuret maatalouden viejämaat ja USA edellyttivät EU:lta joustavuutta voidakseen hyväksyä EU:n ehdotuksen laajasta neuvottelukierroksesta. Jotta aiheessa olisi päästy eteenpäin, olisi kaikilta osapuolilta edellytetty joustavuutta. Eräät kehitysmaat pitivät parempana aikalisän ottamista ja keskittymistä aiemmin neuvoteltujen WTO-sopimusten täytäntöönpanossa ilmenneisiin ongelmiin. WTO-neuvottelujen maataloudesta ja palvelukaupasta on tästä huolimatta määrä alkaa nyt tammikuussa. Tämä perustuu GATTin Uruguayn-kierroksella tehtyihin päätöksiin. Vaikka Seattlessa edistyttiinkin mm. maataloudessa, lähtee EU siitä, että neuvottelut aloitetaan nyt puhtaalta pöydältä. Ministerikokouksen epäselvä lopputulos, päättyikö kokous vai keskeytettiinkö se, aiheutti juridisesti epäselvän tilanteen etenkin niiden lukuisten määräaikojen ja työryhmien suhteen, joiden kohtalo riippui Seattlessa tehtävistä päätöksistä. On epäselvää miten esimerkiksi kauppaa ja investointeja ja kauppaa ja kilpailua käsitelleet työryhmät jatkavat työtään. Samoin sähköisen kaupankäynnin tullittomuuden jatkamisesta jäi sopimatta. Kaikkia näitä sekä muita auki jääneitä kysymyksiä on tarkoitus käsitellä WTO:n yleisneuvoston helmikuun alussa pidettävässä kokouksessa. Under toppmötet mellan EU och USA, som hölls i Washington i december uttryckte båda parterna sin besvikelse över det fruktlösa mötet i Seattle. I uttalandet från toppmötet försäkrar EU och USA, att de fortsättningsvis strävar efter ett snabbt beslut om att starta en ny förhandlingsrunda. I ljuset av de många frågor som Seattle-mötet lämnade efter sig och med tanke på den inrikespolitiska situationen i USA, måste man dock konstatera, att ett snabbt beslut om en ny runda inte verkar realistiskt. USA:s handlingsförmåga kommer sannolikt efter våren 2000 att begränsas av den pågående presidentvalskampanjen, som tillstramar administrationens rörelsefrihet. Mötet i Seattle visade också, att det inte räcker, att EU och USA sinsemellan når en överenskommelse om WTO-förhandlingarnas struktur och innehåll. För att uppnå konsensus om en ny förhandlingsrunda måste WTO-medlemmarna visa en större öppenhet inför u-ländernas önskemål. De industrialiserade länderna måste visa sig vara beredda att öppna sina marknader för u-ländernas produkter för att vinna deras stöd för en ny runda. Det gäller in synnerhet textiler och jordbruksprodukter. En av de frågor som både EU och USA vill se på den nya rundans agenda är frågan om förhållandet mellan handel och arbetslivets grundrättigheter. Det här är ytterligare ett område vars behandling väcker starkt motstånd bland u-länderna. För tillfället verkar dock t.o.m. förslaget om att påbörja en dialog i frågan för långtgående. Seattlessa EU kannatti ja kannattaa edelleen sitä, että tulevien kauppaneuvotteluiden asialista tulisi olla mahdollisemman laaja, jotta voitaisiin taata sellainen lopputulos, joka antaa etuja kaikille WTO-jäsenille tasapuolisesti. Toinen kysymys on, milloin laajoja kauppaneuvotteluja seuraavan kerran yritetään saada käyntiin. Eräät maat, mm. Kanada ovat esittäneet uutta ministerikokousta jo tänä keväänä. EU:n kantaa ehdotuksiin ei ole lyöty lukkoon, mutta vaikuttaisi epäviisaalta hätiköidä uuden ministerikokouksen järjestämisessä. EU:n sisällä komissio on valmistelemassa analyysia Seattlen jälkeisestä tilanteesta. Myöhemmin on tulossa myös strategiapaperi siitä, miten tästä tilanteesta tulisi edetä. Jälkimmäistä käsiteltäneen EU:n nykyisen puheenjohtajan, Portugalin maaliskuun 17. -18. järjestämässä epävirallisessa kauppaministerikokouksessa. Kuten edellä todettiin, EU jatkaa edelleen laajan neuvotteluagenda ajamista ja muiden WTO:n jäsenten suostuttelua sen kannalle. Eräs strategiapaperissa todennäköisesti esiin otettavia kysymyksiä on, kuinka kunnianhimoisesti kutakin asiakohtaa tullaan ajamaan. Lopuksi totean, että Seattle ei ollut ensimmäinen kerta, kun kaupanvapauttamisneuvottelujen valmisteluissa epäonnistuttiin. Näin on käynyt ennenkin, mutta WTO on edeltäjäänsä GATTia monimutkaisemmassa tilanteessa. Sen nykyiset ongelmat ovat pitkälle ongelmakentän laajenemisesta, osanottajamäärän kasvusta ja yleisestä globalisoitumisesta johtuvia. Järjestön riitojenratkaisujärjestelmä on käytännössä osoittanut tehokkuutensa. WTO:n jäsenten ei ole helppoa päästä yksimielisyyteen sopimuksista, joiden rikkomisesta seuraa automaattinen rangaistus. Aika ei välttämättä paranna tilannetta. Järjestön jäsenmäärä on koko ajan kasvussa ja Kiina jäsenyys on kypsymässä. Globalisaatio etenee ja paine poliittisia päättäjiä vastaan kasvaa etenkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. WTO:n on vaikea pysyä kehityksen mukana konsensukseen perustuvine päätöksentekomenetelmineen. Vaihtoehtona voisi toisaalta olla konsensuksesta luopuminen. Tähän tuskin ollaan valmiita. Tässä tilanteessa on siis vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei uusien sopimusten suhteen saada aikaan nopeita tuloksia. Haluan kuitenkin korostaa, että WTO:n jäsenmaat Seattlessa vahvistivat luottamuksensa monenväliseen kauppajärjestelmään yhteisine sääntöineen. WTO:ta tarvitaan. Sitä tarvitsevat etenkin pienet maat, jotka kahdenvälisissä sopimuksissa suurempien kauppavaltojen kanssa eivät pysty saavuttamaan vastaavia etuja kuin WTO:n kautta. WTO:n säännöt suojaavat pieniä jäsenmaita suurten yksipuolisilta kauppatoimilta. Mutta myös suuret kauppamahdit kuten EU ja USA arvostavat WTO:n tarjoamia mahdollisuuksia. Tätä osoittaa jo niiden ahkera WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän käyttö. WTO:n toiminnan tuloksellisuus ja sääntöpohjaisen monenvälisen kauppajärjestelmän tarpeellisuus näkyy myös siinä, että vielä sen ulkopuolella olevat taloudet, lähinnä kehitys- ja siirtymätalousmaita, pyrkivät kaikin keinoin järjestöön, tärkeimpinä jo mainitsemani Kiina sekä Venäjä. On myös syytä korostaa kuten Kiinan esimerkki osoittaa, että ihmisoikeuksia maailmassa voidaan tehokkaimmin edistää avoimen kauppajärjestelmän kautta. Uskon, että tässä työssä WTO on YK:takin tehokkaampi järjestö. WTO:sta on puhuttu vain kauppajärjestönä. WTO:n suoranaiset päätökset liittyvätkin maailmankaupan sisältöihin. Maailmankaupan avaamisella on kuitenkin myös tärkeitä poliittisia vaikutuksia. Vapaampi ja avoimempi maailmankauppa ovat vahva tuki ihmisoikeuksien vahvistamiselle. Kansainväliset kontaktit, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus ja ulkomaiset investoinnit tekevät yhä vaikeammaksi suljetun yhteiskunnan ylläpitämisen. On tärkeää huomata, että vain suljetussa yhteiskunnassa kuten esim. Pohjois-Koreassa ihmisoikeuksien kattava ja järjestelmällinen loukkaaminen on mahdollista. Maailmankaupan vapauttamisen merkitystä ihmisoikeuksien kannalta tukee mm. se Kiinan WTO-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä esilletullut seikka, että Kiinan demokratialiike on vahvasti WTO-jäsenyyden tukena uskoen talouden avautumisen johtavan myös ihmisoikeuksien vahvistumiseen. WTO:ssa edistetään voimakkaasti mm. julkisten hankintojen avoimuutta. Tällä on merkittäviä poliittisia vaikutuksia mm. eräissä kehitysmaissa. Kansalaisille julkisen vallan päätösten avoimuus on tärkeä asia korruption torjunnassa. Näiltä aloilta julkisuusperiaate voi levitä myös muualle hallintoon. Voidaankin sanoa, että WTO on tällä hetkellä ehkä merkittävin kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö, jopa merkittävämpi kuin YK.
|
|
 |