 |
            |
|
Pohjoista ulottuvuutta rakentamaan EUROOPAN UNIONIN POHJOINEN ULOTTUVUUS
Jonkinlaisena vertailukohtana pidettiin EUn Välimeri-yhteistyötä kuitenkin sillä merkittävällä erotuksella, ettei Pohjoista ulottuvuutta varten ollut tarkoitus luoda uusia rakenteita tai uusia rahoitusjärjestelyjä unionin sisälle. Tämä oli poliittinen edellytys sille, että aloitetta voitaisiin käsitellä unionin puitteissa ilman että se heti olisi tullut tyrmätyksi. Suomen PU-aloite on käynnistänyt prosessin, jonka toivomme jatkuvan kauan. Sillä kyse on nimenomaan prosessista, joka nyt on osa Euroopan unionin ulkosuhteita ja rajat ylittävää yhteistyötä, ja joka perustuu analyysiin EU:n ja Euroopan pohjoisosien kasvavasta myönteisestä keskinäisriippuvuudesta. Feiran Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttiin kesäkuussa PU-toimintaohjelma, joka kartoittaa tavoitteita ja toimia pohjoisen ulottuvuuden alueella vuosina 2000-2003. Toimintaohjelma on laaja ja jo nyt toimeenpanon ensimmäisen puolen vuoden aikana olemme voineet havaita, että sen toteuttaminen kokonaisuudessaan vaatii suuria ponnistuksia eri sektoreilla. Feiran huippukokouksen päätelmissä nostettiin esiin yhteistyö erityisesti seuraavilla aloilla: ympäristöongelmien hoitaminen, ydinturvallisuus, kansainvälisen rikollisuuden torjunta ja Kaliningrad. Näihin sektoreihin ja energiakysymyksiin näytetään nyt ja tulevalla Ruotsin puheenjohtajakaudella panostettavan kun toimeenpanoa komission toimesta neuvoston työryhmissä viedään eteenpäin. Infrastruktuurihankkeet löytyvät ohjelman ympäristö-, energia- ja liikenne- osioista. Rakentaminen ei itsenäisenä osana ole mukana ohjelmassa. Lähtökohtana on ja on aina ollut, että infrastruktuurihankkeet ovat yksityisen sektorin investointeja, mutta että sopivat säädökset on luotava valtioiden ja muun muassa alueellisen yhteistyön kautta. Merkittäviä toimintaohjelmassa mainittuja hanke-esityksiä ovat investointihankkeiden tukeminen saastumisen vähentämiseksi erityisesti Kaliningradissa, Pietarissa ja Nevan valuma-alueella (ml. Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo), liikennekorridorit ( 9a Hki-Pietari-Moskova ja Via Baltica sekä arktisella alueella Koillisväylä), kaasu- ja öljyputket sekä voimalaitokset. Nämä ovat sen luokan investointeja että niihin tarvitaan monta toimijaa ja rahoittajaa. Suomalaisten yritysten on kilpailtava muiden kanssa kasvavista markkinoista. Mitä paremmin yrityksissä maakohtaiset prioriteetit ovat tiedossa, sitä helpommin hankkeisiin on mahdollista osallistua. EUn 6. tutkimuksen puiteohjelman tutkimushankkeissa vv 2002-2006 Pohjoinen ulottuvuus on esitetty erääksi keskeiseksi prioriteetiksi. Uskon tämän antavan suomalaisrakentajille uusia mahdollisuuksia Luoteis- ja Pohjois-Venäjän infrastruktuurihankkeissa arktisen rakentamisen osaamisensa ansiosta. Pohjoista ulottuvuutta toteutetaan unionin olemassa olevien oikeudellisten kehysten ja rahoitusinstrumenttien kuten Phare, Tacis, Ispa, Sapard ja Interreg ohjelmien puitteissa. Pohjoinen ulottuvuus on keskeisesti mukana uudessa Tacis -asetuksessa. Taciksen ohjelmia, jotka lähinnä kohdistuvat Venäjälle, laadittaessa tulee pohjoisen ulottuvuuden prioriteetit ottaa asianmukaisella tavalla huomioon. Taciksen, Pharen ja Interregin parempaa yhteensovittamista tulee niinikään edistää. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota niin aluetason toimijat kuin jäsen- ja partnerimaiden hallitukset, Suomi mukaanlukien. Olen iloinen siitä, että Suomen rakennusalalla
on oma Venäjä-strategiansa. Sen Luonnollinen seuraava askel on siirtyä toimintaohjelman toteutukseen. On identifioitava ja löydettävä selkeitä projekteja ja sitten lähdettävä niitä toteuttamaan. Tässä konseptissa yksityisellä sektorilla olettaisi olevan omat intressinsä valvottavanaan. Suomi katsoo, että kaikki projektit, jotka edistävät PU-alueen (Islannista aina Karan merelle) kehitystä ovat pohjoisen ulottuvuuden sateenvarjon alla olevia hankkeita. Tässä implementointityössä komission rooli on keskeinen ja kulloisella puheenjohtajamaalla on vetovastuu. Tämä ei poissulje jäsen- ja partnerimaiden aktiivista osallistumista esim. hankkeiden identifioimiseksi. Kansainvälisten rahoituslaitosten, komission, jäsen- ja partnerimaiden yhteisrahoitus pohjoisen ulottuvuuden hankkeissa sekä toimet yksityisen rahoituksen löytämiseksi ovat oleellisia pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanolle Pohjoinen ulottuvuus toimii poliittisena suosituksena Euroopan Unionille rahoituspäätöksiä ja projekteja valmisteltaessa. Kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituspäätökset perustuvat niiden omiin linjauksiin ja yleisiiin investointiedellytyksiin. Tärkeätä olisi löytää yhteisrahoitus-mahdollisuuksia näiden laitosten kesken. Koordinointi edellä mainittujen EU:n rahoitusinstrumenttien kanssa on olennaista. Ruotsin puheenjohtajakauden ohjelmassa ympäristöasiat ovat keskeisesti esillä. Suomi toteuttaa yhdessä Ruotsin, Tanskan ja rahoituslaitosten kanssa mm Pietarin jätevesipuhdistamon rakentamista. Uusi puhdistamo lieventäisi sitä kuormaa, mikä muodostuu siitä kun Pietarin kaupungin viiden miljoonan asukkaan jätevesistä kolmasosa valuu puhdistamattomana Suomenlahteen. Tämä on hanke, jossa on onnistuttu löytämään toistaiseksi yhteisrahoitusmalli, joka voisi toimia esimerkkinä myös muissa vastaavissa suuremmissa hankkeissa. Ei pidä myöskään unohtaa partnerimaiden
(Norja, Islanti, Baltian maat, Puola ja Suomen rakentajien tulisi tarkemmin tutustua Itämeren piirissä oleville hakijamaille tarkoitettuun lähestymistukeen eli ISPA-instrumentiin ja sen antamiin mahdollisuuksiin rakentamiseen lähinnä Baltian maissa. Rahaa ohjelmissa on suhteessa muihin rahoituslähteisiin paljon, maksimissaan 150 milj. euroa vuosittain. Pohjoinen ulottuvuus ja Venäjä Suomelle ehkä tärkein partnerimaa infrastruktuurirakentamisen kannalta on naapurimme Venäjä. Pohjoisen ulottuvuuden eräänä tavoitteena on saada EU-maat ajattelemaan enemmän Venäjää ja Pohjois-Eurooppaa. Euroopan unionin ja Venäjän välisen yhteistyön instrumentit ovat olemassa. Meillä on EU:n Venäjä-strategia, kumppanuus- ja yhteistyösopimus (PCA) ja nyt myös pohjoinen ulottuvuus EU:n politiikkana. On varmistettava, että EU:lla on jatkossakin riittävät resurssit Venäjä-yhteistyön toteuttamiseksi. Pohjoinen ulottuvuus on toimintaa, jolla laajentuva EU ja Venäjä saadaan ajattelemaan yhteisiä etuja ja estämään uusien jakolinjojen syntyminen tai nykyisten syveneminen. Laajentuvan EUn ja Venäjän välillä on nk. "positiivinen keskinäisriippuvuus". Tavoitteena tulee olla saada Venäjä ymmärtämään, että yhteisö on sen tärkein kumppani. Tärkeintä ovat yhteiset edut, vakaus ja taloudelliset yhteistyömahdollisuudet. Venäjän tulee mielestämme itsekin sitoutua
Pohjoisen ulottuvuuden toteuttamiseen suuntaamalla yhteistyöhön
myös omia varoja. Venäläiset pohtivat tänä
vuonna syntyvän ulkomaankaupan ylijäämän (IMF:n
viimeisin arvio on 66 Pohjoinen ulottuvuus toimii myös silloin, kun Venäjä joutuu huomioimaan Eurooppa-yhteistyössään yhä enemmän alueelliset näkökohdat. Tämän päivän Eurooppa verkostuu ja alueellistuu. Pohjoinen ulottuvuus antaa toivottavasti Venäjän alueille mahdollisuuden suoriin yhteyksiin ulkovaltojen kanssa ja myös naapurialueisiin. Tässä Suomen sopimukset Venäjän keskushallinnon ja lähialueidemme kanssa voivat toimia mallina, sillä ne ovat ainutlaatuisia. Pohjoisen ulottuvuuden avulla Pietarikin ehkä oppii katsomaan Moskovan sijasta myös Itämeren alueelle ja Baltiaan. Venäjän vastaus Pohjoiseen ulottuvuuteen on ollut kokonaisuutena myönteinen, mutta erityisesti lähialueillamme on edelleen suuria odotuksia toteutuksen suhteen. Venäjä tietää kuitenkin, ettei lisärahaa EUn budjetista tässä vaiheessa ole saatavissa. Suomen valtion budjetissa olevat lähialuerahat eivät riitä kuin pienempiin hankkeisiin ja mahdollisesti suurempien hankkeiden "siemenrahaksi". Pohjoisen ulottuvuuden projekteja on Venäjällä myös syntymässä. TACIS CBC-ohjelman puitteissa uusia ovat mm Sortavalan vesiprojekti (6,2 meuroa) ja Kaliningradin rajanylityshanke (2,6 meuroa). Edellä mainittu Pietarin lounaispuhdistamo on Suomen kannalta ehkä tärkein ja samalla mittavin hanke. Pohjoismainen Investointipankki NIB on ottanut siinä projektissa johtavan koordinoivan roolin. Jotta rakentamisvaiheeseen aikanaan päästään, se myös edellyttää Suomen oman panostuksen lisäämistä lähivuosina. ik Euroopan unioni on myös Itämeren jälleenrakennuksen keskiössä. Itämeren alueen kaupallisen toiminnan edistäminen edellyttää infrastruktuurin kehittämistä. Esimerkkinä kuljetusväylien kehittämisestä mainittakoon 1990-luvun alussa käynnistetty Via Baltica-hanke. Hitaan käynnistysvaiheen jälkeen sen mahdollisuudet alkavat nyt näkyä. Useimmat ennusteet puhuvat liikenteen kasvusta 30-50 %:lla vuoteen 2006 ulottuvalla suunnittelukaudella. Itämeren alueen länsilaidalla puolestaan heinäkuun alussa avattu Juutinrauman silta yhdistää historiallisella tavalla Pohjolan, ja siten myös välillisesti Suomen, muuhun Eurooppaan. Silta tulee vaikuttamaan alueen vahvistumiseen kasvukeskuksena. Vuonna 2010 toivottavasti myös Fehmarn-siltayhteys on valmis. Kaikissa infrastruktuurihankkeissa pitää taloudellisten ja huoltovarmuuteen liittyvien seikkojen lisäksi ottaa huomioon ympäristönsuojelu. Keskeisiä ovat myös uusien, mittavien infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutukset. Näin ollen on hallitus kiinnittänyt unionin huomiota Primorskiin suunnitellun öljyterminaalin mukanaan tuomiin uhkiin ei vain Suomenlahden vaan koko Itämeren osalta, Tanskan salmet mukaan lukien. Ympäristöviranomai- set tutkivat nyt Venäjän toimittamia ympäristöselvityksiä. Euroopassa ajatellaan, että taloudellinen ja logistinen riippuvuus lisää poliittista vakautta. Ei voida ajatella niin, että siitä aiheutuisi erityisiä ongelmia ja huolia. Venäjän ja muun Euroopan välillä vallitsee suuri riippuvuus, joka korostuu Itämeren alueella. Itämeren yhteistyön kannalta on nyt ilmeinen riski olemassa, että syntyy kahtiajako Itämeren itäisen pohjukan ongelmien (ydinturvallisuus, ympäristökysymykset, jätevesien poisto, tarttuvat taudit jne) ja läntisen osan myönteisen kehityksen (siltahankkeet, infrastruktuuriinvestoinnit, korridorit, IT jne) välillä. Näiden kuilujen ylittämiseen tarvitaan tiivistä yhteistyötä kaikkien alueen toimijoiden välillä.
Ruotsi on ottanut tulevana pj-maana aktivisen roolin ja sitoutunut Pohjoisen ulottuvuuden eteenpäinviemiseen. Ruotsi on ilmoittanut Venäjä-suhteiden ja pohjoisen ulottuvuuden kuuluvan pj-kautensa prioriteetteihin ja järjestää pohjoisen ulottuvuuden seurantakonferenssin ulkoministeritasolla huhtikuussa 2001 Luxemburgissa, jonne valmistellaan raporttia, jossa erityisesti kaivataan tuloksia seuraavien sektoreiden osalta: ympäristö, ydinturva, järjestäytynyt rikollisuus ja Kaliningrad eli samat, jotka luettelin sisältyvän Feiran huippukokouksen päätelmiin. Feiran päätelmien mukaisesti Ruotsi ja komissio laativat yhdessä PU-seuranta- raportin esitettäväksi Göteborgin Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 2001. Viro järjestää yhdessä Ruotsin kanssa 4.4.2001 PU:n talouselämätapahtuman Tallinn Business Forum, johon kaivataan edustavaa suomalaisedustusta. Forum on jatkoa Helsingissä pidetylle liikemiestapaamiselle syksyllä 1999. Tanska ilmoitti Schwerinissä elokuun lopulla pidetyn PU-keskustelufoorumin yhteydessä aikovansa sisällyttää pj-kauden ohjelmaansa syksyllä 2002 myös PU-seurantakonferenssin, joka keskittyisi arktisiin kysymyksiin. Näin prosessi jatkuu. Pohjoismaiset naapurimme ovat todenneet Pohjoisen ulottuvuuden toimivaksi konseptiksi, jota kannattaa edistää. Näin on siten myös luonnollista, että he pohjoiseurooppalaisina jäsenmaina vuorollaan vievät eteenpäin unionin pohjoista politiikkaa. Transatlanttinen kytkentä Pohjoisessa ulottuvuudessa vahvistuu. Ruotsi tulee jatkamaan siitä, mihin Suomi pj-kaudellaan jätti. Tämä on nähtävä selvänä edistysaskeleena. Yhdysvalloilla on oma North European Initiative-ohjelmansa ja Presidentti Clinton allekirjoitti elokuun alussa rajat ylittävää yhteistyötä ja ympäristöturvallisuutta Pohjois-Euroopassa koskevan lain, joka irroittaa n. 4 MUSD projektiyhteistyötä varten. Rahat tulisi korvamerkitä syyskuun 2001 loppuun mennessä. Tärkeä signaali Baltian maille ja erityisesti Venäjälle on, että USA ja EU haluavat toimia yhdessä Itämeren alueella ja pohjoisessa mm Kuolan ydinjätteiden osalta. Amerikkalaiset ja komissio valmistelevat parhaillaan yhteistä PU-NEI -projektilistaa, joka on tarkoitus esitellä EU-USA huippukokouksessa Ruotsin pj-kaudella. Vastaavasti Kanada hyväksyi oman PU-politiikkansa rahoituspaketteineen kesäkuussa ja on käynyt neuvotteluja komission kanssa yhteisistä projekteista. Tässä valossa lienee nyt otollinen aika pohjoisen ulottuvuuden puitteissa lisääntyvään yhteistyöhön transatlanttisten kumppaneiden kanssa, jotka eivät, mikä on tärkeä huomioida, siis ole nk. Pohjoisen ulottuvuuden partnerimaita. Feirassa hyväksytty toimintaohjelma ei sisällä erillistä hankeluetteloa. Suomen on nyt myös kansallisesti määriteltävä priorisoidut hankkeemme. Suomi on aloittanut oman kansallisen koordinaatiotyön. Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula johtaa, pääministeri Lipposen aloitteesta, työryhmää, jonka tehtävänä on mm valmistella kansallista Pohjoisen ulottuvuuden foorumia, joka järjestetään Oulussa 15.01.2001. Pohjoinen ulottuvuus voi siis hyvin ja sen onnistumiseksi tehdään kovasti töitä eri puolella ja monen organisaation toimesta. Suomen hallitus uskoo tähän yhteiseen konseptiin ja näkee jo nyt tuloksia, joista kolme vuotta sitten ei unionin puitteissa voitu ajatella puhuttavankaan.
|
|
 |