 |
            |
|
Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) Suomen osasto
ry:n kevätkokous 10.5.2000 klo.11.30 Pienten maiden yritysten asema kansainvälisillä markkinoilla erityisesti kilpailupolitiikan valossa
Arvoisat Kansainvälisen kauppakamarin Suomen edustajat, Esitän parhaat kiitokseni kansainvälisen kauppakamarin Suomen osastolle mahdollisuudesta tulla kertomaan näkemyksiäni erilaisista kansainväliseen kilpailupolitiikkaan liittyvistä asiakokonaisuuksista. Keskityn puheenvuorossani arvioimaan Euroopan komission viimeaikaista soveltamiskäytäntöä sekä suunnitelmia hajauttaa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista kansalliselle tasolle. Lopuksi esitän muutamia kommentteja yrityksistä luoda maailmanlaajuista kilpailupolitiikkaa OECD:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa. Euroopan komission viimeaikainen soveltamiskäytäntö Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon EU:n komission kilpailuasioita koskevasta ratkaisukäytännöstä ja varsinkin yrityskauppavalvontaa koskevien ratkaisujen sisällöstä. Elinkeinoelämä on ilmaissut huolestumisensa siitä, että EU:n fuusiovalvontalainsäädäntö estäisi pienten markkina-alueiden yritysten kasvamisen yrityskaupoilla kansainvälisesti kilpailukykyisiksi. On todettu, että pienten maiden yritysten mahdollisuudet kasvattaa yrityskokoaan yrityskaupoilla törmäävät liian helposti EU:n fuusiovalvonta-asetuksen rajoituksiin. Arvostelu on pääosin kohdistunut siihen, että komissio tarkastelee yritysten markkina-asemaa liian suppeasti eli kansallisilla markkina-alueilla, vaikka tosiasiallisesti kilpailu on sisämarkkinoiden syntymisen myötä tullut Euroopan laajuiseksi. Viime kuukausina kritiikin kohteena on ollut komission päätös, jolla se kielsi fuusion Volvon ja Scanian välillä. Molemmat yhtiöt ovat ruotsalaisia kuorma- ja linja-autojen sekä moottorien valmistajia. Komissio katsoi, että Volvon ja Scanian yhdistyminen olisi aiheuttanut vakavia kilpailuongelmia ja se olisi luonut määräävän markkina-aseman kuorma-auto ja linja-automarkkinoille Pohjoismaissa sekä linja- automarkkinoille Britanniassa ja Irlannissa. Yhteisön kilpailulainsäädännössä relevanttien markkinoiden määrittelyllä luodaan puitteet, joiden rajoissa komissio soveltaa kilpailupolitiikkaa. Markkinoiden määrittelyn tarkoituksena on selvittää, mitkä tuotteet tai palvelut ja mitkä yritykset toimivat kilpailijoina fuusioituville yrityksille. Erityisesti pyritään saamaan selville sellaiset todelliset kilpailijat, jotka voivat vaikuttaa näiden yritysten kilpailukäyttäytymiseen. EU:n kilpailulainsäädännön lähtökohtana on, että relevantit markkinat määritellään kussakin tapauksessa toimialan ja tuotteiden todellisen markkinatilanteen mukaan. Nämä relevantit markkinat muodostuvat tuotemarkkinoista ja maantieteellisistä markkinoista. Komissio on antanut vuonna 1997 merkityksellisten markkinoiden määrittelyä koskevan tiedonannon, jossa se pyrkii selventämään, miten se soveltaa relevanttien tuotemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden käsitettä valvoessaan yhteisön kilpailuoikeuden soveltamista. Markkinoita määriteltäessä otetaan erityisesti huomioon kysynnän ja tarjonnan korvattavuus sekä potentiaalinen kilpailu. Keskeisellä sijalla on yritysasiakkaiden ja kuluttajien näkökulma, jolloin selvitetään, miltä alueelta asiakkaat voivat realistisesti hankkia kyseessä olevia tuotteita tai palveluja. Näin ollen maantieteellisten markkinoiden koko voi muodostua hyvinkin erilaiseksi eri toimialoilla. Volvo-Scania tapauksessa komissio määritteli maantieteelliset markkinat kansallisiksi. Se perusteli markkinamäärittelyään muun muassa sillä, että kyseisten autojen ostot tapahtuvat tosiasiallisesti kansallisesti, koska auto ja sen huolto on katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi. Komission mukaan EU-maiden välillä on hintaeroja ja myös kyseisille markkinoille pääsyn ja toiminnan laajentamisen esteet ovat korkeat. Näin ollen jokaisen markkinoille pyrkivän kilpailevan yrityksen olisi pitänyt tehdä suuria ja pitkäaikaisia investointeja saadakseen kilpailemiseen tarvittavan ajoneuvokannan relevanteille markkinoille. Komission mukaan fuusio olisi ollut myös vastoin kuluttajien etua, koska se olisi poistanut markkinoilta Volvon suurimman kilpailijan ja muuttanut näin markkinarakennetta kuluttajien etujen vastaisesti.Suomen jäsenyysaikana komissio on tutkinut ja ratkaissut EU:n fuusiovalvonta-asetuksen nojalla noin 900 yrityskauppaa. Näistä ratkaisuista kymmenessä komissio on kieltänyt yrityskaupan toteuttamisen. EU:n fuusiovalvonta-asetus tai sen soveltamiskäytäntö ei sinänsä estä eikä sen tarkoituksena ole estää pienen maan yritysten yhdistymistä ja kansainvälistä kilpailukykyä. Toisaalta tapauksissa, joissa markkinat ovat edelleen kansallisia tai alueellisia, komissio ei näytä hyväksyvän fuusioita, joiden seurauksena näille kansallisille tai alueellisille markkinoille syntyisi monopoli tai määräävä markkina-asema. On syytä pitää mielessä, että toimiva kilpailu on sekä yritysten että kuluttajien etu. Kilpailu pitää hinnat kurissa ja pakottaa yritykset kehittämään aktiivisesti liiketoimintaansa. Toimiva kotimainen kilpailu antaa edellytykset toimia menestyksellisesti kansainvälisillä markkinoilla.Suomen on toki valvottava EU:ssa tiukasti omia kansallisia etujaan. Pienten jäsenmaiden yrityksiä ei saa kohdella miltään osin eri tavoin kuin suurten jäsenmaiden yrityksiä. Siksi KTM seuraa hyvin tiiviisti komission soveltamiskäytäntöä kilpailuasioissa. Olemme myös seuranneet keskustelua ja siinä käytettyjä argumentteja Volvo-Scania -tapauksessa.Tehtyämme riittävästi omaa analyysityötämme yhteisön kilpailupolitiikan soveltamisen osalta ja erityisesti siltä osin, voivatko pienten maiden yritykset luonnollisesti ja tehokkaasti kasvaa nykysäännöillä, voimme komissioon päin tiedustella, onko komission mielestä pienten markkina-alueiden yrityksillä riittävät mahdollisuudet kasvaa nykyisen EU:n kilpailulainsäädännön puitteissa. Siinä yhteydessä voitaisiin myös tarkastella niitä yhteyksiä, jotka vallitsevat toisaalta riittävän suuren yrityskoon tarpeellisuuden ja kilpailunäkökohtien välillä. EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen hajauttaminenKomissio on ehdottanut, että yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista hajautettaisiin kansallisille viranomaisille niin, että myös kansallisilla kilpailuviranomaisilla ja tuomioistuimilla olisi mahdollisuus soveltaa perustamissopimuksen 81 artiklaa nykyistä tehokkaammin. Perustamissopimuksen 81 artikla sisältää muun muassa kartellikiellon ja säännökset eri jakeluportailla toimivien yritysten välisestä yhteistyöstä. Sen sijaan esimerkiksi yrityskauppavalvontaa koskeva sääntely ei kuulu tämän artiklan soveltamisalaan, vaan sitä sovellettaisiin edelleen nykyiseen tapaan. Komission ehdotus merkitsisi myös luopumista nykyisestä ennakkoilmoitusmenettelyyn perustuvasta järjestelmästä. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa yritysten väliset kilpailuoikeudelliset järjestelyt tulisivat komission tutkittavaksi joko valitusten tai komission oma-aloitteisten tutkimusten seurauksena. Tältä osin ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että komissio voisi tulevaisuudessa keskittyä tutkimaan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia tapauksia. On todettava, että komission ehdotus uusiksi yhteisön kilpailulainsäädännön soveltamista koskeviksi säännöiksi on toteutuessaan EU:n historian suurimpia tai ehkä jopa suurin kilpailulainsäädäntöä koskeva uudistus.
Suomen lausunnossa tuodaan kuitenkin esiin, että komission ehdottaman uudistusvaihtoehdon käytännön soveltamiseen liittyy monia vielä ratkaisemattomia ongelmia. Tärkeimmät niistä liittyvät komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen toimivallanjakoon, oikeuskäytännön yhtenäisyyteen, keskinäiseen tietojenvaihtoon sekä yritysten oikeusturvaan. EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen hajauttaminen edellyttää, että näiden sääntöjen yhdenmukainen ja johdonmukainen soveltaminen voidaan turvata koko sisämarkkina-alueella. Tämän vuoksi kilpailuviranomaisten välisestä toimivallanjaosta on laadittava selkeät säännökset, jotta tiedetään, mikä Euroopan yhteisön alueella toimiva kilpailuviranomainen tai tuomioistuin on kussakin tapauksessa toimivaltainen. Oikeuskäytännön yhtenäisyys edellyttää myös tehokasta tietojenvaihtojärjestelmää ja mahdollisuutta vaihtaa turvallisesti luottamuksellisia tietoja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä sekä kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välillä. Komission ehdotuksessa erityistä huomiota on kiinnittänyt komission aikomus mahdollistaa yhteisön kilpailusääntöjen käsittely entistä laajemmin yleisissä kansallisissa tuomioistuimissa. Tässä yhteydessä on esitetty epäilyksiä muun muassa siitä, miten kansallisissa tuomioistuimissa voidaan turvata riittävä EU:n kilpailusääntöjen tulkintaa koskeva asiantuntemus. Komissio on todennut, että sen mielestä kansalliset tuomioistuimet ovat riittävän asiantuntevia käsittelemään yhteisön kilpailulainsäädäntöä koskevia tapauksia. Kansalliset tuomioistuimet ratkaisevat jo nykyisinkin hyvin monenlaisia ja hyvin monimutkaisia tapauksia, jotka vaativat paljon asiantuntemusta. Komissio on kuitenkin myöntänyt, että kansallisissa tuomioistuimissa kilpailuasioita käsittelevien tuomarien koulutukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Parantamalla kansallisten tuomioistuinten mahdollisuuksia käsitellä kilpailuasioita voidaan komission mielestä helpottaa esimerkiksi kilpailuasioita koskevien vahingonkorvauskanteiden nostamista tuomioistuimissa. Toisaalta on myös muistettava, että kansallisten tuomioistuinten antamat päätökset sitovat ainoastaan tapauksen osapuolia (inter partes), kun taas kilpailuviranomaiset tutkivat käsiteltävänään olevat tapaukset aina myös yleisen edun kannalta.
Komission ehdotuksen käsittely EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen uudistamisesta on vasta alussa. Komissio on itse arvioinut, että EU:n kilpailusääntöjä koskevat uudet täytäntöönpanosäännöt voivat tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2003. Yhteenvetona tältä osin voidaan todeta, että uudistus on tärkeä yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisen tehokkuuden, yhdenmukaisen soveltamisen sekä yritysten oikeusturvan kannalta. Suomi tulee seuraamaan hyvin tarkasti uudistuksen etenemistä ja sen vaikutuksia kansallisella tasolla. Hyvät kuulijat, Seuraavaksi siirryn käsittelemään: Maailmanlaajuista kilpailupolitiikkaa OECD:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa Talouden ja markkinoiden kansainvälistymisen taustalla ovat pitkälti teknologian kehittyminen ja kauppaa koskevan sääntelyn purkaminen. Monikansallisten yritysten määrä ja koko ovat kasvaneet, joten useat markkinat ovat alueeltaan laajoja tai globaaleja. Kansainvälisessä kaupassa kilpailunrajoitukset, kuten vientikartellit ja ulkomaisten yritysten markkinoillepääsyn vaikeuttaminen ovat nousseet huomattavaksi viennin esteeksi. Myös investointien suojaa koskevat kattavat kansainväliset säännöt olisivat tarpeen helpottamaan ulkomaisten yritysten markkinoille pääsyä.Nykyisin kilpailusääntöjä ja investointien suojaa koskeva kansainvälinen sääntely on hoidettu pääosin kahdenvälisillä sopimuksilla. Näistä kahdenvälisistä järjestelyistä ovat hyötyneet erityisesti neuvotteluvoimaa omaavat suuret maat, jotka soveltavat omaa kilpailulainsäädäntöään ylikansallisesti. Sen sijaan pienten maiden yritysten kannalta monenkeskiset sopimukset olisivat huomattavasti edullisempia. Sekä kansainvälisiä kilpailusääntöjä että investointien suojaa on käsitelty jo pitkään OECD:n puitteissa. Investointien suojaa koskevat MAI-sopimukseen tähdänneet neuvottelut ovat kuitenkin toistaiseksi keskeytyneet jäsenvaltioiden erilaisten näkemysten vuoksi. Kilpailusääntöjen osalta OECD:n piirissä on saatu aikaan muutamia oikeudellisesti sitomattomia suosituksia. Lisäksi vuonna 1996 perustettiin kaupan ja kilpailun yhteistyöryhmä, jossa työ on edistynyt tutkimusten, keskustelujen ja jäsenmaiden esiin tuomien tapausten muodossa. Myös Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppasopimuksiin sisältyy kilpailusääntöjä. Esimerkkeinä voidaan mainita teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva TRIPS-sopimus sekä palvelujen kauppaa koskevan GATS-sopimuksen televiestintäliite. Varsinaista kilpailusopimusta WTO:n sopimusjärjestelmä ei kuitenkaan sisällä. WTO:ssa on vuodesta 1996 lähtien toiminut työryhmä, joka pohtii kauppa- ja kilpailupolitiikan yhteensovittamista. Tavoitteena on tutkia alueita, joita voitaisiin myöhemmin ottaa kauppajärjestelmän puitteissa tarkemman käsittelyn kohteeksi. Työryhmän työ on edennyt hitaasti ja se on ollut osin ristiriitaista. Työryhmän mandaattia kuitenkin jatkettiin maaliskuussa 2000 entisen työohjelman mukaisesti. Investointien suojaa koskien WTO-järjestelmä sisältää ns. TRIMS-sopimuksen, joka sääntelee investointien suojaa tiettyjen tavarakauppaa koskevien investointien osalta. WTO-järjestelmään ei kuitenkaan sisälly myöskään varsinaista investointien suojaa koskevaa sopimusta. EU ajaa aktiivisesti ns. laajan neuvottelukierroksen avaamista WTO:n piirissä. EU:n laajalla agendalla sekä kilpailu- että investointisäännöt ovat olleet keskeisessä asemassa. WTO Seattlen ministerikokouksen jälkeen WTO:n viime marraskuussa Seattlessa pidetyn ministerikokouksen epäonnistumisen syitä on pohdittu sekä WTO:ssa että sen ulkopuolella perinpohjin. Seattlessahan oli tarkoitus tehdä päätös uuden kauppaneuvottelukierroksen aloittamisesta. Tärkein syy siihen, ettei tässä onnistuttu, olivat WTO:n jäsenten (tällä hetkellä 136) liian suuret näkemyserot kauppaneuvottelukierroksen laajuudesta ja katteesta ja kierroksen tarpeellisuudesta ylipäätään. Silti laajan kierroksen perustavoite on edelleen EU:n ajattelun taustalla eikä siitä ole luovuttu. Mm. EU:n kauppaministereiden epävirallisessa kokouksessa Portossa, Portugalissa 17.-18.4. pidettiin edelleen tärkeänä saada uudelle neuvottelukierrokselle myös ns. uudet aiheet eli kauppa ja investoinnin, kauppa ja kilpailu, ympäristö ja työelämän normit. Suurin ero Seattlea edeltäneeseen tilanteeseen on se, että aiemmin osana suurempaa kokonaisuutta tarkastellut asiat ovat nyt hajonneet pienempiin osiin. Mm. Uruguayn kierroksen päätöksiin perustuvat neuvottelut maataloudessa ja palveluissa on aloitettu sektorineuvotteluina ilman laajaa kierrosta. Samoin Seattlen valmisteluissa kehitysmaiden esiintuomiin, Uruguayn kierroksen päätösten toimeenpano-ongelmiin pyritään löytämään vastauksia erillisessä prosessissa. Myös päätöksiä sähköisen kaupankäynnin tullittomuuden ja työohjelman jatkamisesta odotellaan. Toisaalta, WTO:n kauppa- ja investointi sekä kauppa- ja kilpailutyöryhmät jatkavat työtään normaalisti ja niiden ensimmäiset Seattlen jälkeiset kokoukset pidetään kesäkuussa. Ryhmien työ on luonteeltaan analyyttista selvitystyötä, joka ei varsinaisesti liity uuden kierroksen asialistan valmisteluun. Tämän työn kanssa rinnakkain EU jatkaa ponnistelujaan sen eteen, että investointi- ja kilpailukysymykset saataisiin mukaan neuvotteluihin. Normaali työ siis WTO:ssa jatkuu Seattlesta huolimatta. Agendan pilkkoutuminen osiin tarkoittaa kuitenkin sitä, että EU:n on näihin ja moniin muihin kysymyksiin otettava kantaa kokonaisuudesta irrallaan. Silloin EU saattaa menettää myös osan sitä kauppatavaraa, jota olisi tarvittu laajan neuvottelukierroksen aikaansaamiseksi. Käsitystä siitä miten ja missä vaiheessa asiat mahdollisesti linkattaisiin jälleen yhteen, ei vielä ole. Puheet neuvottelukierrosta koskevasta päätöksestä vielä tänä vuonna - käytännössä ennen elokuun EU:n ja WTO:n kesätaukoa - ovat ehkä epärealistisia ja edustavat lähinnä poliittista toiveajattelua. Mahdollisesti uusi yritys siirtynee siten aina vuoden 2001 syksyyn saakka eli kunnes Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen uusi hallinto on asettunut paikoilleen. EU:n tavoitteet WTO:ssa investointien ja kilpailun suhteen EU, Suomi muiden mukana pitää kansainvälistä investointien sääntelyä koskevaa sopimusta tarpeellisena. Sen aikaansaaminen olisi mielestämme sekä teollisuus- että kehitysmaiden etujen mukaista. On tärkeää, että sijoittajat tietävät, minkä lainsäädännön kehikon puitteissa he investoivat tietyssä maassa. Heidän kannaltaan järjestelmän läpinäkyvyys sekä sijoituksen turvallisuus, luottamus sijoitusmaahan ja ennakoitavuus ovat keskeisiä näkökohtia. Sijoituksen kohdemaan, esimerkiksi jonkin kehitysmaan kannalta on keskeistä, että sillä säilyy oikeus päättää sijoituksen ehdoista. Kyseessä on kohdemaan suvereenisuus ja mahdollisuus omaan lainsäädäntöön mm. ympäristönsuojelun ja sosiaalilainsäädännön osalta. Yhdessä sovitut puitteet varmistaisivat sen, että hyvinvointia niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa lisäävät ulkomaiset investoinnit voisivat kasvaa edelleen tulevinakin vuosina.
Keskeinen peruste kilpailusääntöjen kansainväliselle tarkastelulle ja kehittämiselle on maailmankaupan vapautuminen: kaupan muodollisten esteiden purkautuessa ja yritysten strategioiden muuttuessa yhä kansainvälisemmiksi myös kilpailupolitiikan tulisi vastata kansainvälistymisen haasteeseen. Kun myös yritysten aikaansaamat kilpailunrajoitukset ovat luonteeltaan yhä useammin kansainvälisiä, tehokas puuttumismahdollisuus niihin edellyttäisi yhteisesti sovittuja kansainvälisiä kilpailuperiaatteita ja kilpailuviranomaisten yhteistyötä. Vaikutuksiltaan valtioiden rajat ylittäviin kilpailunrajoituksiin puuttuminen on tarpeen, jotta yritysten aikaansaamat kilpailunrajoitukset eivät kilpailupolitiikan heikkouden vuoksi vesittäisi vapautuvasta maailmankaupasta saatavia hyötyjä. Yritysten kannalta kiinnostavaa on erityisesti se, että kansainvälisten kilpailuperiaatteiden olennaisena tavoitteena olisi varmistaa yritysten tasaveroinen kohtelu ja niiden mahdollisuus päästä uusille markkina-alueille. Avointa markkinoillepääsyä voidaankin pitää kauppa- ja kilpailupoliitikkojen yhteisenä tavoitteena. Yhteisistä kansainvälisistä kilpailuperiaatteista sopimalla ja kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä voidaan myös lisätä kilpailulain ja sen soveltamismenettelyjen yhdenmukaistumista, mikä olisi omiaan lisäämään yritysten oikeusvarmuutta ja vähentämään erilaisista kansallisista menettelytavoista yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Euroopan unioni on pitänyt WTO:ta parhaimpana foorumina kansainvälisen kilpailupolitiikan tarkastelulle, sillä järjestön jäsenkunta on laaja ja sen piirissä solmitut järjestelyt jäsenvaltioita sitovia. Toisaalta on todettava, että EU:n tavoittelema monenvälinen järjestely ei sulje pois kahdenvälisiä tai alueellisia yhteistyöjärjestelyjä kilpailualalla. Esimerkiksi EU ja Yhdysvallat ovat sopineet yhteistyöstä kilpailusääntöjen soveltamisessa. Kahdenvälisissä sekä alueellisissa tai ns. plurilateraalisissa sopimuksissa voidaan myös luonnollisesti sopia pitemmällekin menevästä yhteistyöstä kuin laajassa, koko WTO:n jäsenkunnan kattavassa monenvälisessä järjestelyssä. EU:n ensisijaisena tavoitteena on, että WTO-maat säätävät kansallisen kilpailulain, sillä vasta n. 90 maailman maalla on kansallinen kilpailulaki. Lisäksi tulee varmistaa lainsäädännön tehokas täytäntöönpano niin kansallisissa kilpailuviranomaisissa kuin tuomioistuimissa. WTO:n yleiset periaatteet, syrjimättömyys ja läpinäkyvyys, ulotettaisiin koskemaan myös kilpailusääntöjä. Lisäksi voitaisiin sopia erityyppisiä kilpailunrajoituksia koskevista yhteisistä lähestymistavoista ja kilpailualan kansainvälisen yhteistyön muodoista. Kaiken kaikkiaan yhteisissä säännöissä keskityttäisiin sellaisiin kilpailunrajoituksiin, joilla on merkittävä vaikutus kansainväliseen kauppaan, ja tällöin erityisesti yritysten markkinoillepääsyyn. EU:n tavoitteena WTO:ssa on sopia yhteisistä kilpailulainsäädännön ja -politiikan perusperiaatteista, eräänlaisesta kansainvälisestä peruskehikosta kilpailualalla. Kyse ei siis ole kansainvälisen, yrityksiin suoraan sovellettavan "kilpailulain" luomisesta, vaan WTO:n jäsenvaltioita sitovista yleisistä perusperiaatteista. Mahdollinen riitojenratkaisumenettelykään ei siten koskisi yksittäisiä yritysten kilpailunrajoitustapauksia vaan jäsenvaltioita ja niiden tekemiä sitoumuksia. EU pitää edelleenkin tärkeänä
investointien ja kilpailun saamista mukaan neuvotteluagendalle, ja teemme
sen eteen jatkuvasti työtä. Meidän on kuitenkin aikaisempaa
enemmän pyrittävä perustelemaan niiden hyödyllisyyttä
etenkin WTO:n kehitysmaajäsenille. Toisaalta voi olla tarpeen harkita
etenemistä askel Seattlen kokouksen epäonnistuminen ei kuitenkaan tarkoita luopumista kilpailu- ja investointisääntöjä koskevista tavoitteista. On kuitenkin selvää, että kaikilta osapuolilta tulisi löytyä aikaisempaa enemmän joustavuutta, mikäli uudesta neuvottelukierroksesta halutaan saada aikaan tuloksia. Kiitän huomiostanne ja vastaan mielelläni kysymyksiinne.
|
|
 |