 |
            |
|
Ulkomaankauppaministeri
Viime sunnuntaina vietettiin monissa perheissä isänpäivää. Isänpäivänä kuten muinakin perhejuhlapäivinä pitäisi voida levätä ja olla yhdessä perheenjäsenten kanssa. Itselläni ei valitettavasti ollut mahdollisuutta olla tänä isänpäivänä kotona vaimoni ja pienen Sara-tyttäreni luona. Johdin Suomen valtuuskuntaa Maailman kauppajärjestö WTO:n kokouksessa. Tuossa kokouksessa päätettiin uuden kierroksen käynnistämisestä maailmankaupan vapauttamiseksi. Vapaampi kauppa merkitsee hyvinvoinnin lisääntymistä ja se koituu loppujen lopuksi perheiden parhaaksi kaikkialla maailmassa. Tuo WTOn kokous pidettiin pienessä Qatarin arabivaltiossa Persianlahden rannalla. Kauempaa asioita tarkastellessa huomasi jälleen, miten hyvin asiat kuitenkin meillä Suomessa ovat. Qatarin kaduilla monet naiset kulkivat hunnutettuina niin, että burghan kätköistä näkyivät vain silmät. Qatarilaisessa ravintolassa sali ei ollut jaettu tupakoiville ja tupakoimattomille, vaan erikseen miehille ja perheille. En osaa kuvitella qatarilaista ministeriä puhumassa tämän Sinisen hetken -kaltaisessa tilaisuudessa. Qatar on kuitenkin vauras ja kukoistava valtio, mutta naisten asema siellä on toivottoman takapajuinen. Valitettavasti Qatar ei ole tässä suhteessa synkimpiä paikkoja. Sen lähellä on Afghanistan, jonka sortuvan taleban -hallinnon naisiin kohdistamista julmuuksista olemme nähneet järkyttäviä raportteja monilla tv-kanavilla. Näissä tunnelmissa oli hieman ristiriitainen
olo, kun palasi takaisin kotiin. Meillä on vanha ikiaikainen perinne,
että naisella on kulttuurissamme korkea arvostus. Kalevalassakin
todetaan ihailevasti, miten ihana nainen oli Pohjan Kalevalainen perinne näkyy myös tänä päivänä siinä, että naiset tuntevat arvonsa, eivätkä anna tyhjäntoimittajien sekoittaa päätään. Kalevalassakin sattuvasti kerrottiin myös vanhemman naisen päättäväisyydestä: Siitä lieto Lemminkäinen sanoi Pohjolan akalle: Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin
nimesi: Sanoi lieto Lemminkäinen: "Kytken Kyllikin
kylähän, Sanoi Pohjolan emäntä: "Enpä anna
tyttöäni Kuten arvata saattaa, ei sitkeä Lemminkäinen siihen piiritystään lopettanut, vaan päätti heti hankkia sukset ja lunastaa asetetut tavoitteet. * * * Suomalaista naista määrittävä sanaluettelo on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen ylevä ja mittava. Nainen on äiti, vaimo, perheenelättäjä, osallistuja ja vaikuttaja. Hän käy useimmiten kokopäivätyössä, on koulutettu sekä osallistuu yhteiskunnan ylläpitämiseen. Kaikki mainitut määreet sopivat vastaavasti myös ihanteelliseen kokoomusmieheen, joka avarakatseisena on kumppaninsa vertainen. Muinaisessa kulttuurissamme esimerkit ymmärrettävästi tulivat metsäisestä luonnosta. Kuvaukset ovat värikkäitä, koska nainen oli sekä himoittua riistaa, että pelottava peto. Ehkä juuri tämän kaksijakoisen luonteen takia nytkin on vuorossa nimenomaan puhe naiselle, eikä tylsä ja mutkaton, vetelä puhe miehelle. Niin pelottava nainen on ollut, ettei sitä saanut karhupeijaisissa päästää karhun luokse. Sillä uskottiin, että ne voisivat yhdistää yliluonnolliset voimansa. Vastapainoksi miehen fyysiselle, uskottiin naisen yliluonnollisen voiman olevan suurempi. Uudisraivauksen luonteinen työ oli tasapuolista. Kaikkien uutteruus oli välttämätöntä vaikeita luonnonolosuhteita vastaan taistellessa. Näin syntyi henkinen pohja pohjoismaiselle tasa-arvokäsitykselle. * * * Suomalaisesta kansanperinteestä poiketen keskiajalla selibaatissa eläneet papit määrittelivät naisen miestä alhaisemmaksi, vaikka etenkin Raamatun Uusi Testamentti olikin julistanut kasteen ja armon merkitystä. Sen ajan uskonnollista henkeä kuvastaa se, että naisen edellytettiin imitoivan Neitsyt Mariaa. Tuolloin naiskuva ei ollut mitenkään yhdenmukainen, vaan naisia on paitsi poltettu roviolla, myös julistettu pyhimyksiksi ja aateloitu. Tähän voi vain todeta, että onneksi ajat ovat muuttuneet. Joskus tosin tuntuu siltä, että eräät nykyajan naistutkijat löytävät kritisoitavaa vieläkin keskiaikaisista käsityksistä. Tasa-arvo on niin tuore asia, etteivät kaikki ole vielä päässeet omista henkisistä kivimuureistaan yli. Tämän päivän suomalainen nainen käy töissä ja voi edetä urallaan kaikkiin asemiin. Erityisesti valtio ja kunnat ovat edistäneet tasa-arvon toteutumista edesauttavia toimia. Yhdenvertaisen aseman saavuttaminen on vaatinut toimenpiteitä sekä julkisella, että yksityisellä puolella.Työelämä, koti ja perhe sekä muuhun yhteiskuntaelämään osallistuminen vaativat jatkuvaa yhteensovittamista ja joustavuutta. Suomalaisen arjen pyörittäminen on vaativaa erityisesti naiselle, joka tilastojen ja omakohtaisten kokemusteni mukaan edelleen kantaa päävastuuta perheen ja kodin hyvinvoinnista. Kotiapulaiset kuuluvat paljolti menneeseen aikaan, vaikka tarve kotitöiden teettämiseen ja lasten kotihoitoon ulkopuolisen avun turvin on lisääntynyt työelämän vaatimusten kasvaessa. Uupumus on valitettavasti monen ansioituneen naisen vaiva. Tästä huolimatta naiset ovat mieltäneet
elämänikäisen kouluttautumisen merkityksen ja opiskelevat
kieliä ja sivistävät itseään koko elämän
ajan. Tämän huomaa myös kulttuuripalveluissa, joiden
pääkäyttäjiä edelleenkin ovat naiset, kun miehet
vastaavasti istuvat urheilukilpailujen katsomoissa. Korkeakouluissa
ja yliopistoissa naiset ovat jo pitkään olleet enemmistönä. Haluan nostaa itsenäisen Suomen historiasta esille sotien aikaisen naisten panoksen. Sitä ei ole koskaan liioiteltu. Kun miehet pitivät puoliaan asein vihamielistä hyökkääjää vastaan, naiset samanaikaisesti huolehtivat kotirintaman eli siviiliyhteiskunnan toimivuudesta, sekä täydensivät koko kansan yhteisen armeijan huollon puutteita. Lottia oli palveluksessa lähes 250 000, osa etulinjassa. Nykyajan naiset saavat vapaaehtoisesti kantaa osavastuunsa myös tämän yhteisen isänmaan aseellisesta puolustuksesta. Nykyajan lentäjä-ässä, kadettikersantti Inka Niskanen edustaa sitä historiallista sukupuolia yhdistävää maanpuolustusperinnettä, mikä lottien työn arvostuksen johdosta on taas noussut kunniaan. Ajatus on sama vanha, mutta enää ei tarvitse ryhtyä taisteluun paljain käsin, kuten silloin. Partisaanit polttivat kokonaisia pieniä kyliä pohjoisessa, eikä taloissa useinkaan ollut yhtään ainoaa asetta. Pelastuneet juoksivat yöpuvussaan metsään ilman kenkiä. * * * Naisten poliittinen rooli on Suomessa ollut aina kansainvälisessä mittakaavassa edelläkävijän rooli. Naisten rooli aktivoitui äänioikeustaistelun myötä ja näkyi selvänä venäläistämispyrkimysten vastustamisessa. Ensimmäinen maininta naisten äänioikeudesta oli julkaistu jo 1869. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksen yhteydessä naiset saivat Suomessa äänioikeuden. Olimme ensimmäisten kansakuntien joukossa avaamassa eduskunnan ovet naisille. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille seuraavat eduskuntavaalit. Jo vuosien trendi on ollut miesten äänestysaktiivisuuden huikea putoaminen. Naiset äänestävät selvästi aktiivisemmin erityisesti Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Teillä onkin ensisijainen vastuu kokoomuksen vaalituloksen varmistamisessa. Uudenmaan kaltaisessa vaalipiirissä ehdokkaiden enemmistön soisi olevan naisia. Jos kerran naiset äänestävät ahkerammin, on naisehdokkaitakin oltava enemmän. Siinä on voiton avain. Vielä usein kuulee sanottavan, että naisen on oltava kaksin verroin pätevämpiä päästäkseen samaan asemaan kuin mies. Nyt kun valtakunnan ykkös- ja kakkosmiehenä ovatkin naiset, niin voidaan todeta, ettei näin pieni etumatka enää riitä miehille. Kun uusmaalaisina kokoomusnaisina vilkaisette ympärillenne, voitte mielestäni olla varsin tyytyväisiä. Lääninne maaherrana on kokoomuslainen nainen, vaalipiirinne suurinta kaupunkia johtaa kokoomuslainen nainen ja naapuripiiriä, pääkaupunkia, johtaa kokoomuslainen nainen. Kilpailevat puolueet voisivat hyvin ottaa Kokoomuksesta mallia. Puolueenkin sisällä pääkaupunkiseudulta valittu puoluejohdon jäsen on nainen. Myös edustus on puoluevaltuuston osalta ihan hyvä, naisten osuus on 42,6%, mutta puoluehallitus on toistaiseksi miesvaltaisempi, siellä naisten osuus on vain 26,1 prosenttiin. Osuuksia ei kuitenkaan tulisi kiintiöidä. Eduskuntaan on Uudeltamaalta valittu vuosien saatossa monia merkittäviä naiskansanedustajia. Kiitos tästä kuuluu piirinne pitkäjänteiselle työlle.
Haluankin nyt tässä tilaisuudessa osoittaa kiitokseni suomalaisille naisille ja erityisesti teille Uudenmaan kokoomusnaiset, siitä mitä kaikkea hyvää te olette tehneet meidän miesten, lastemme, vanhustemme ja isänmaan hyväksi - niin historiassa, nyt kuin tulevinakin päivinä.
|
|
 |