 |
            |
|
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi KTM sosiaali- ja terveysalalla Sosiaali- ja terveydenhoidon tuotteita tarjoavilla yrityksillä on edessään loistava tulevaisuus. Globaalit ilmiöt - väestön ikääntyminen teollisuusmaissa ja varallisuuden yleinen lisääntyminen - ovat markkinoita kasvattavia tekijöitä; hyvinvointi on ylellisyyshyödyke, jota kulutetaan tulojen kasvaessa yhä enemmän. On kuitenkin eri asia, mistä tulevat ne yritykset, jotka osaavat hyödyntää tarjolla olevan mahdollisuuden. Varmaa on se, että näitä tuotteita tullaan tuottamaan jostain maailman kolkasta - ja runsaasti. Tämä on kysymys, josta meidän tulee olla kilpailukyvyn ja elinkeinopolitiikan näkökulmasta huolissamme. Monista syistä johtuen Suomella olisi mahdollisuus hyödyntää tämä tilaisuus. Ei siis ole ihme, että kysymys on KTM:n ja koko valtionhallinnon kannalta keskeinen tulevia elinkeinopoliittisia linjauksia suunniteltaessa. Hyvinvointiklusterin tila Suomessa Haluaisin lähteä purkamaan kysymysvyyhteä hyvinvointiklusterin näkökulmasta. Hyvinvointiklusteri koostuu, kuten tiedämme, sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimuksesta, kehittämisestä, tuotannosta ja käytöstä. Lisäksi mukaan lasketaan kotipalvelut ja kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Jo 1990-luvun puolivälissä suuressa klusteritutkimuksessa Suomen hyvinvointiklusteri luokiteltiin potentiaaliseksi klusteriksi. Tutkimuksen mukaan hyvinvointiklusterilla oli mahdollisuus nousta suurten ja menestyvien klustereiden, kuten metsä ja nyttemmin tele, joukkoon. Tultaessa 1990-luvun puolivälin paremmalle puolelle havaittiin kuitenkin, että klusterin teollisten tuotteiden osuus koko tavaraviennistä on jäänyt noin kahteen prosenttiin. Tämä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. Itse asiassa olimme menettäneet asemiamme. Hyvinvointipalvelujen viennistä on oikeastaan turha edes luvuilla puhua, sillä niin vaatimattomia ne ovat.Ennen kuin heikkoon menestykseen etsitään syyllisiä, on tietysti kysyttävä, onko meidän ylipäätään syytä olla kiinnostuneita, viedäänkö Suomesta hyvinvointialan tuotteita? Oma mielipiteeni on, ja luulen että koko kansantalouden näkökulmasta meidän tulee olla erittäin kiinnostuneita tästä kysymyksestä. Hyvinvointialan tuotteet kasvattavat jyrkästi suhteellista merkitystään kansainvälisessä kaupassa, minkä vuoksi tietyt maat hyötyvät kehityksestä uusina ja hyvin palkattuina työpaikkoina sekä jaettavissa olevan hyvinvoinnin kasvuna. Samalla menetämme mahdollisuuden lievittää rahoitusvaikeuksissa olevaa sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmäämme uusilla, innovatiivisilla ja kustannuksia säästävillä tuotteilla sekä verotulojen kasvulla.Mitä on saavutettavissa?Mielestäni hyvä esimerkki saavutettavissa olevista mahdollisuuksista on nähtävissä Yhdysvalloissa, jossa hyvinvointituotteita valmistavien yritysten osuus nopeimmin kasvaneista ns. kasvuyrityksistä oli Fortune-n lehden viimesyksyisen selvityksen mukaan 16 %. Luku oli lähes yhtä suuri kuin koko perinteisen teollisuuden osalla (18 %) ja peittosi mennen tullen kaupan ja rahoituksen. Vain teknologia oli merkittävästi suurempi ala (33 %). (Lähde: Fortune, 6.9.1999) Luvut kuvaavat siis kasvuyrityksiä, muu perinteisempi hyvinvointialan yritystoiminta on vielä asia erikseen. Jos kasvuyritysten osalta luku on näin hyvä, yleensä muu alan yritystoiminta on myös kukoistavaa.Tiedämme hyvin sen tosiseikan, että kansainvälisillä markkinoilla toimivat ja menestyvät yritykset eivät ole saavuttaneet asemaansa viemällä valtaosan tuotteistaan kansainvälisille markkinoille heti yrityksen perustamishetkestä lukien. Tie on paljon mutkikkaampi ja vaivalloisempi. Ensin on harjoiteltava, testattava ja kehitettävä tuotteiden kilpailukykyä kotimaassa, joka siis toimii ponnahduslautana kansainväliseen menestykseen. Kotimaan toimintaympäristö on tästä syystä kriittisessä roolissa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin synnyttämisessä, vaikka kehitysvaiheen jälkeen vienti muodostaisikin 95 % yrityksen liikevaihdosta. Ellei kotimaan toimintaympäristö toimi yritystoiminnalle kunnon kannustimena ja kehittämislaboratoriona, voimme myös heittää hyvästit saatavilla oleville hedelmille.Kotimaan toimintaympäristön kehittäminenYritysten toimintaympäristö muodostuu monista osatekijöistä, jotka kaikki vaikuttavat samanaikaisesti yrityksen kilpailukykyyn. Jos haluamme hyvinvointialan tuotteistamme vientimarkkinoilla menestyviä, meidän tulee kehittää elinkeinopoliittisin toimenpitein kaikkia keskeisiä toimintaympäristön alueita samanaikaisesti. Näitä ovat ainakin kilpailuympäristö, asenneilmapiiri, sääntely, asiakkuus sekä uusien teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen.Kilpailuympäristö on ehkä tärkein yritysten innovatiivisuuteen vaikuttava tekijä. Kun kilpailuympäristö muodostuu avoimista markkinoista, jotka ovat lisäksi erilaisista vääristymistä vapaat, alalla toimiville yrityksille muodostuu luonnollinen paine tehostaa toimintatapojaan ja investoida uusien tuotteiden synnyttämiseen sekä olemassa olevien tuotteiden laadun parantamiseen. Hyvinvointiala on perinteisesti ollut alue, jossa on samanaikaisesti eri sektorien toimijoita. Tuet, avustukset ja verotuksen epätasapuolisuus luovat hyvinvointialalla keinotekoisia kilpailuetuja muiden kuin yksityisen sektorin toimijoille, mikä heikentää kilpailuprosessin toimivuutta. Pahimmassa tapauksessa ne sulkevat markkinat kokonaan. Hyvinvointiala on myös malliesimerkki siitä, miten kustannusten läpinäkymättömyys tekee eri sektorien palvelutuotannon kustannukset äärimmäisen vaikeaksi verrata. Kuitenkin transparenssi olisi äärimmäisen tärkeä elementti resurssien ja kysynnän ohjautuvuuden kannalta.Asenneilmapiiri ei ole perinteisesti suosinut hyvinvointialalla yrittäjyyttä. Jos yritykset yhä tulevaisuudessakin nähdään pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena, yritystoiminta jää varmasti kehittymättä. Kunnilla on merkittävä rooli suunnan määrääjänä. Jos esimerkiksi palvelujen ulkoistaminen ja ostopalvelujen määrä edistyy yhtä hitaasti kuin tähän saakka, alueellinen elinkeinotoiminta ei saa kehittymisensä kannalta elintärkeitä sykäyksiä. Alueellinen ja paikallinen yrittäjyys ei tällöin helpolla kehity sellaiseksi laajaksi kansalliseksi elinkeinotoiminnaksi, josta myös vientiponnisteluja voisi toteuttaa.Monista muista aloista poikkeavana alana Suomen sosiaali- ja terveydenhoitoalalle on ollut luonteenomaista suunnitelmallisuus ja viranomaisten taholta tapahtuva ohjaus. Sääntely ei ole läheskään kaikilta osin ollut sellaista positiivista sääntelyä, jota yritystoiminnan kehittyminen edellyttäisi. Tältä osin vastaavien viranomaisten tulisi jatkuvasti ja pitkäjänteisesti pohtia, miten saattaa sosiaali- ja terveydenhoitoalan sääntely yrittäjyyden kannalta positiiviseksi. Tähän kuuluu toisaalta uusien säännöksien laatiminen, mutta samalla vanhentuneen sääntelyn nopea purkaminen.Asiakkuus on parhaimmillaan vaativaa johtaen yritykset tuotteidensa ja toimintansa jatkuvaan uudelleen arviointiin. Tämä vaatii toimivan suhteen tuotteen valmistajan ja käyttäjän välille. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla on perinteisesti monilta osin puuttunut vaativa asiakkuus, mikä on johtanut kehittämisen kannalta arvokkaan informaation katoamiseen. Uusien teknologioiden ja toimintatapojen avulla tilanne on kuitenkin mahdollista korjata. Tätä ollaankin kehittämässä mm. Satakunnan makropilotin puitteissa. Makropilotissa kehitetään myös palvelujen järjestäjien yhteistyötä, joka on yritysten näkökulmasta kriittinen tekijä mietittäessä yritysten näkökulmasta liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia. Uudet teknologiat tulevat tulevaisuudessa olemaan keskeisessä roolissa myös hyvinvointialalla. Ne merkitsevät parhaimmillaan nykyisen kustannustason selvää alenemista ja uusien toimintatapojen käyttöönottoa. Tämän lisäksi niiden avulla hyvinvointipalvelujen saatavuuteen maantieteelliset etäisyydet menettävät monessa tapauksessa merkityksensä. Näihin kysymyksiin on alettu kiinnittää huomiota myös Suomessa. Tekes on ollut merkittävässä roolissa tämän kehityksen vauhdittumisessa. On kuitenkin syytä muistaa, että uudet teknologiat ovat ainoastaan väline muutokseen, paljon niiden hyödynnettävyydestä on kiinni niiden samanaikaisesti vaatimasta toimintatapojen muutoksista. Samalla on syytä huomioida, että uusia, teknologiaintensiivisiä tuotteita pystytään testaamaan kunnolla vasta, kun hyvinvointialan palvelumarkkinat toimivat yritystoiminnan näkökulmasta nykyistä paremmin.Kilpailuttamalla tapahtuvat julkiset palveluhankinnat olisivat tehokas keino kohdentaa resursseja hyvinvointialalla. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tilanteessa, jossa edellä kuvatuista seikoista johtuen ostopalvelut eivät ole edenneet siinä suhteessa kun lainsäädäntö antaisi siihen mahdollisuuden. Esimerkiksi sosiaalipalvelujen osuus alalla liikkuvasta rahamäärästä on vain noin 2 %. Meillä onkin melkoinen savotta edessämme, jos haluamme myös hyvinvoinnista kilpailukykyisen vientialan. Hyvinvointiklusterin kehittäminenKTM:n elinkeinopolitiikassa hyvinvointialan tuotteet muodostavat keskeisen toiminta-alueen. KTM:n koordinoima hyvinvointiklusteri (kp Virtanen puheenjohtajana) ja sen kehittäjänä toimiva hyvinvointiklusterin neuvottelukunta on keskustelu- ja toimenpideareena eri hallinnonalojen - varsinkin KTM:n ja STM:n - ja yritysten välillä. Yhteistyö on toiminut hyvin, nyt toiminta on vaan saatava entistä konkreettisemmaksi.Uutena alueena KTM:n tavoitteena on pyrkiä edistämään yrittäjyyttä hoivapalveluissa, jotka tulevat olemaan tulevaisuudessa varsinainen kasvuala. Hoiva-alan kehittämisessä tulee korostumaan KTM:n, TE-keskusten ja kuntien välinen yhteistyö. Kesällä 1999 käynnistetyssä Hoiva 2000 -projektissa pyritään yhteistyön avulla katkaisemaan se noidankehä, joka on toistaiseksi ehkäissyt alan yritystoiminnan kehittymistä. Tarvetta onkin: olemme juuri kuulleet naapurimaastamme Ruotsista, kuinka siellä hoivapalveluista on jo kehittynyt miljardibisnes, jota ollaan myös kauppaamassa rajojen ulkopuolelle (Lähde: Talouselämä 10/2000). Meille tulee kiire saada oma palvelutuotantomme kuntoon ennen kuin oman hoiva-alamme arvonlisä alkaa virrata Suomen rajojen ulkopuolelle. LopuksiKilpailukykyisten hyvinvointialan tuotteiden kehittämiseen on Suomessa hyvä mahdollisuus: infrastruktuuri toimii, osaaminen on korkealla tasolla ja korkean teknologian innovaatioita kehitetään koko ajan. Näin pitkälle kehitetty laboratorio olisi syytä hyödyntää myös kaupallisesti. Itse asiassa taitaa olla resurssien kaikenmuotoista väärinkäyttöä ellemme niin tee. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen on nähtävä investointina, joka voi tuoda panoksen moninkertaisesti takaisin hyödyttäen samanaikaisesti kaikkia osapuolia rahoittajista tuotteiden käyttäjiin.
|
|
 |