 |
            |
|
Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi Hyvät kesäiseen Vammalaan kokoontuneet kansanvallanpäivän juhlijat, "Kun kansa saa vallan, niin kuka sen saa?" Tämän kysymyksen asetti vuonna 1974 Paavo Haavikko teoksessaan Ratsumies. Tänä kansanvallanpäivänä onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään suomalaisen demokratian ja poliittisen järjestelmämme historiaa ja nykytilaa. Kansanvallanpäivää vietetään nyt yhdeksättä kertaa. Suomen täyttäessä 75 vuotta päätettiin vuotuisten juhlapäiviemme joukkoon lisätä juhla vapauden ja tasavaltaisen hallitusmuotomme vahvistamisen kunniaksi. Suomi oli tosin aiemmin, jo vuonna 1906 saanut poikkeuksellisen demokraattisen sekä miesten että naisten yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan salaisen ja suhteelisen vaalitavan. Suomen perustuslakeja on vuosien saatossa yritetty uudistaa ja koota yhteen useaan otteeseen. Vasta ns. Tiitisen työryhmän ja Nikulan komitean työn pohjalta vuonna 1998 annettu hallituksen esitys hyväksyttiin laajalla poliittisella yhteisymmärryksellä kahdessa peräkkäisessä eri eduskunnassa kahden kolmasosan määräenemmistöllä. Kaikki perustuslain tasoiset valtiosääntöämme koskevat säädökset koottiin yhteen yhtenäiseen lakiin ja uusi Suomen perustuslaki astui voimaan maaliskuun alussa vuonna 2000. Eduskunnassa tätä merkittävää uudistustyötä johti silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, nykyinen sisäministeri Ville Itälä. Uusi perustuslaki ei mullistanut valtiosääntömme perusteita, vaan rakentui olennaisesti valtiosääntöperinteemme jatkuvuuden varaan. Keskeistä uudistuksessa oli parlamentarismin korostuminen ja eduskunnan aseman vahvistaminen suhteessa tasavallan presidenttiin, erityisesti pääministeriä nimitettäessä. Tasavallan presidentin asema merkittävänä valtioelimenä ja valtion päänä säilyi edelleen. Uuteen perustuslakiin kirjattu yksilön asema on vahva. Siihen sisällytettiin sellaisenaan vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa säilytetyt periaatteet: lain on oltava kaikille sama, sana on vapaa, jokainen voi uskoa tai olla uskomatta, voi kokoontua ilman lupaa, valita asuinpaikkansa ja liikkua vapaasti. Ihmisten yksityiselämä, kunnia ja koti nauttivat perustuslain suojaa. Suomalaisilla on oikeus omaan kieleen. Suomi ja ruotsi ovat kansalliskieliä, mutta myös muiden kielellisten vähemmistöjen oikeudet on mainittu perustuslaissa. Samoihin perusoikeuksiin kuuluu myös yhteiskunnan velvollisuus turvata jokaiselle ihmisarvoisen elämän puitteet silloin, kun yksilön omat voimat eivät siihen riitä. Jokaisella suomalaisilla on oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja vastuu yhteisen ympäristön säilyttämisestä. Uusi perustuslakimme muodostaakin kehyksen koko oikeusjärjestykselle, selkeyttää valtiosääntöämme ja vastaa 2000 -luvun yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Hyvät kuulijat, "Kun kansa saa vallan, niin kuka sen saa?" Suomen perustuslaissa toistuu vanhan, tänään
juhlittavan hallitusmuodon Kansalaisten kokema luottamus poliittisen järjestelmämme ja erityisesti eduskunnan toimintaan on kuitenkin viimeaikaisten tutkimusten valossa vähentynyt. Vaalien laskevat äänestysprosentit kertovat myös samaa viestiä, vaikka niistä ei saakaan vetää liian hätäisiä johtopäätöksiä. Toissa kesänä pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa äänestysprosentti jäi lähes 30%:iin. Puoli vuotta myöhemmin saavutettiin presidentinvaaleissa 80% äänestysaktiivisuuden taso. Äänestysprosenttien ero ei varmastikaan kerro esimerkiksi suuresta epäluottamuksesta EU-jäsenyyttä kohtaan, vaan vaaliasetelmien erilaisuudesta. EU-vaalit jäivät kesäisessä mediassa vähään huomioon, profiloituivat lähinnä julkkisehdokkaiden kautta ja olivat keskustelun tasoltaan olemattomat. Puolueilla ei ollut esittää vaaleissa selviä eurooppapoliittisia linjauksia. Presidenttipeliä pelattiin sen sijaan lähes vuoden ajan ja kaikilla kanavilla yhtä aikaa. Jokainen suomalainen joutui muodostamaan käsityksensä ehdolla olleista henkilöistä. Äänestysaktiivisuuden ristiriitaisista tulkinnoista huolimatta politiikkaa kohtaan tunnetun luottamuksen laskua ei kuitenkaan voi kiistää. Puolueiden jäsenmäärät pienenevät, politiikka viihteellistyy ja kasvoja kansakunnan johdossa halutaan gallupista toiseen vaihtaa. Pääministerigallupit alkavat olla jokaviikkoista viihdettä. Syytä laskeviin arvostuslukuihin on helppo etsiä mediasta ja sen suhtautumisesta poliittiseen päätöksentekoon. Osasyy voi kuitenkin löytyä myös paljon lähempää. Jokaisen päättäjän, erityisesti ministerien ja kansanedustajien tulisikin kahdesti miettiä, millaista viestiä hän haluaa päätöksenteosta antaa. Lääkärilakon kireimpään vaiheeseen ajoitetut kansanedustajien palkankorotukset eivät varmasti olleet omiaan lisäämään politiikan uskottavuutta. Myös istuminen kahdella tuolilla, sekä hallituksen riveissä että sitä kritisoimassa, luo kuvaa sekavasta sanojen ja tekojen vastaisesta politiikasta. Tämä ongelma on yhteinen sekä hallituksen politiikkaa kritisoivia kansalaisjärjestöjä liehitteleville ministereille että eduskunnassa hallitusryhmien päätöksistä toistuvasti irtautuville ja irtopisteitä kerääville kansanedustajille. Poliitikot antavat tällöin itsestään sellaisen kuvan, ettei heillä muka olisi vaikutusvaltaa päätettäviin asioihin. Viesti omasta kyvyttömyydestä vähentää luonnollisesti politiikan ja poliitikkojen arvostusta. Kansalaisia vieraannuttaa poliittisesta päätöksenteosta varmasti myös puolueiden välisten erojen jääminen taka-alalle. Kuusi vuotta laajaa sateenkaarihallitusta on muuttanut päätöksenteon hyvin kompromissihakuiseksi ja julkisuudessa aatteellisia eroja ohittavaksi. Muualla maailmassa puolueet esittävät selviä poliittisia ohjelmia, joita ne toteuttavat vaalien jälkeen enemmistöhallituksissa. Kävin viime viikolla Yhdysvalloissa kauppaneuvotteluja uuden hallituksen edustajien kanssa. Esimerkiksi siellä lehdistö seuraa päivittäin miten presidentti Bush toteuttaa vaalilupauksiaan. Monipuoluejärjestelmässä tilanne on luonnollisesti erilainen. Äänestäjän kuluttajansuoja on valitettavasti heikompi. Seurauksena on ollut jo aiemmin mainitsemani politiikan personoituminen muutamiin keskeisiin puoluejohtajiin ja heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa. Gallupeissa kysytään ihmisten mielipiteitä heidän miellyttävyydestään ja edustavuudestaan, ei poliittisesta linjasta. Todellisuudessa puolueiden väliset ja sisäiset näkemyserot ovat kuitenkin kiinteä osa jokapäiväistä päätöksentekoa. Kansanvallan tuottama mielipidekirjo ei ole kadonnut minnekään. Oikeisto ja vasemmisto eroavat edelleen toisistaan. Hyvät kuulijat, Kansanvallanpäivästä ei ole vielä tullut itsenäisyyspäivän ja vapun rinnalle kaivattua kesän suurta juhlapäivää. Ehkä siitä ei koskaan sitä tulekaan. Tähän on ainakin yksi luonnollinen syy. Suomalainen kansanvalta on niin vakiintunutta, että kaikki eivät osaa ehkä nostaa sitä mielessään juhlimisen kohteeksi. Tällainen ajattelu on ymmärrettävää, mutta itsestäänselvyyksiin ei saisi tuudittautua. Kuluneen viimeisen vuosikymmenen mullistukset Keski- ja Itä-Euroopassa osoittavat vapauden, demokratian ja markkinatalouden lämpimien tuulten puhaltaneen valtiosta toiseen. Viimeisempänä ovat sortuneet entisen Jugoslavian diktaattorit. Entisistä kommunistivaltioista on hyvää vauhtia tulossa kansanvaltaisia eurooppalaisia demokratioita ja Euroopan Unionin jäseniä. Maailmanhistoria osoittaa kuitenkin, että vakaus ja hyvinvointi eivät välttämättä ole jatkuva kehityksen suunta. Meidän on joka päivä kiinnitettävä huomiota tähän seikkaan ja ponnisteltava sen eteen, että vapaus, demokratia ja ihmisoikeudet saisivat ja säilyttäisivät jalansijansa. Maljan kohottaminen kansanvallan kunniaksi on tästä syystä paikallaan. Suomalaisen kansavallan keskeinen kulmakivi on vapaus. Heinäkuu on Suomen kesän lukuisien erilaisten, loistavien pienempien kesätapahtumien ja suurten yleisötilaisuuksien kulta-aikaa. Joku haluaa soutaa Sulkavalla ja toinen taas matkustaa jazzin ystävänä Poriin. Kaikilla on vapaus valita mielensä mukaan. Hyvät kansanvallanpäivän juhlijat "Kun kansa saa vallan, niin kuka sen saa?" Tässä vapaudessa ilmenee juuri olennaisin osa suomalaista kansanvaltaa: jokaisen suomalaisen oikeus valita elämäntapansa, edustajansa, ajankäyttönsä ja arvonsa oman vapaan tahtonsa mukaan. Sitä on suomalainen demokratia ja epämäntapa. Haluan vielä kerran toivottaa teille kaikille
oikein hyvää kansanvallanpäivää.
|
|
 |