Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin puhe
Ulkoasiainministeriön ihmisoikeuskoukutustilaisuudessa 17.12.

IHMISOIKEUDET JA ULKOMAANKAUPPA

Hyvät kollegat,

Ihmisoikeuksien merkitys on entisestään korostunut globalisaation myötä. Tässä koulutustilaisuudessa on tämän vuoksi hyödyllistä tarkastella myös ulkomaankauppapolitiikan ja ihmisoikeuksien yhtymäkohtia.

Globalisaatiota voidaan pitää voittopuolisesti myönteisenä ilmiönä, sillä sen tarjoamat mahdollisuudet hyvinvoinnin kertautumiselle ovat huomattavat. Talouden liberalisoitumiskehityksen myötä tapahtunut tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaampi ja aikaisempaa vaivattomampi liikkuvuus on voimavara, jonka globaali hyödyntäminen on vasta aluillaan. Globalisaation seurauksena valtioiden keskinäisriippuvuus on kasvanut ja tämä pätee myös maailmankauppaan. Harva valtio kykenee menestymään ja luomaan taloudellista hyvinvointia jos sen alueella toimivat yritykset harjoittavat vain suljettua, omilla markkinoilla käytävää kauppaa. Tämän seurauksena valtiot ovat jo pyrkineet sopimaan kansainvälisen kaupan ja investointien vapauttamisesta yhteisten sääntöjen pohjalta. Sopimisella on pyritty luomaan edellytykset vakaalle ja jatkuvalle taloudelliselle kehitykselle niin kansainvälisessä vaihdannassa kuin myös kansallisesti.

Kaupan vapauttamiselle ei ole näillä näkymin uskottavaa vaihtoehtoa, sillä vain kestävä globaali taloudellinen kasvu luo edellytykset maailmanlaajuiselle hyvinvoinnille. Kaupan vapauttamisella on kuitenkin yksittäisten ihmisten kannalta suotuisat vaikutukset vain, jos mahdollisuudet sen hyödyntämiseen turvataan hyvällä hallinnolla johon kuuluvat mm. oikea talous- ja sosiaalipolitiikka, sekä riittävällä panostuksella kansallisiin menestystekijöihin kuten koulutukseen. Kansainvälisen kaupan tulee tukea yksilöiden näkökulmasta kestävää kehitystä niin teollisuus- kuin kehitysmaissakin, mutta on ensisijaisesti yksittäisten valtioiden asia pitää huolta siitä, että kehittyvän kaupan seurauksena syntyvä hyvinvointi jakautuu tasaisesti asukkaiden kesken. Globalisaation mukanaan tuomien etujen hyödyntäminen edellyttää useiden tekijöiden kansallista hallintaa - näihin kuuluvat kauppapolitiikka ja ihmisoikeudet. Uusi teknologia ja sen myötä syntyneet globaalit pääomamarkkinat ovat edistäneet monikansallisen yritystoiminnan kehittymistä. Merkittävää osaa globalisaation hallintaan liittyvässä problematiikassa näyttelevät monikansalliset yritykset. Ne voivat toimia hyvinä esimerkkeinä työelämän oikeuksien kehittämiseksi vähemmän kehittyneissä maissa. Kansainvälisten hallintamekanismien kehittämisessä on merkittävää kansainvälisten järjestöjen piirissä tehty työ yritysten käyttäytymissäännöstöjen laatimiseksi. OECD:n monikansallisten yritysten käyttäytymissäännöstö kattaa kansainvälisesti hyväksytyt työelämän normit. OECD:n toimintaohjeet ovat sekä sisältönsä laajuuden että niihin liittyneiden maiden lukumäärän perusteella muodostuneet eräänlaiseksi perustekstiksi hahmoteltaessa yritysten eettisen toiminnan puitteita. Niiden soveltamisalue on globaali, ts. ne koskevat yritysten toimintaa kaikkialla maailmassa. Valtiot ovat sitoutuneet edistämään ja rohkaisemaan toimintaohjeitten huomioon ottamista oman maansa yritysten keskuudessa. Tätä varten on luotu myös erityinen mekanismi, kansallisten yhteyselinten verkosto. Suomessa tällaisena toimii kansainvälisten sijoitusten ja monikansallisten yritysten neuvottelukunta, Monika.

Eräs aloite yritysten yhteiskuntavastuun kannustamiseksi syntyi, kun YK:n pääsihteeri Kofi Annan v. 1999 tarjosi Global Compact-ehdotusta yrityselämän, työntekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyöforumiksi. Global Compact-aloite on laajentanut yritysten yhteiskuntavastuun kattamaan ihmisoikeudet, työelämän oikeudet ja ympäristön. Sen perustaksi on asetettu YK:n ihmisoikeuksien julistus, ILO:n julistus työntekijöiden perusoikeuksista ja Earth Summit - Agenda 21:n periaatteet.

Tänään yritykset ottavat toiminnoissaan entistä herkemmin huomioon ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvät haasteet. Tämä ei kuitenkaan johdu ainoastaan ihmisoikeuspolitiikasta vastuussa olevien valtioiden toiminnasta vaan esim. ihmisoikeuksien kasvaneesta merkityksestä yritysten tominnalle ja julkisuuskuvalle. Tämän arvioimisessa on rooli myös kuluttajilla ja kuluttajaliikkeillä.

Samaan aikaan kansainvälisten sääntöjen ja aloitteitten kanssa yritykset ovat itse kehittäneet omia työvälineitään yhteiskuntavastuun toteuttamiseksi. TT:n julkaisema opas on epäilemättä tässä suhteessa tervetullut.

Todettakoon vielä, että EU:n piirissä on valmistellaan vihreää kirjaa yritysten yhteiskunnallisesti vastuusta. Hallituksia ja kansalaisjärjestöjä on pyydetty kommentoimaan Vihreää kirjaa myös suoraan komissiolle 31.12.2001 mennessä. Komissio julkaissee Valkoisen kirjan vuoden 2002 alussa, sen jälkeen kun lähetetyt esitykset on otettu huomioon. Vihreän kirjan julkaiseminen on myönteinen asia. Asiakirja on johdonmukainen osa visiota, josta sovittiin Lissabonin huippukokouksessa silloin kun liitettiin sosiaalinen koheesio tavoitteeseen dynaamisesta ja kilpailukykyisestä yhtenäisen osaamistalouden Euroopasta. Tavoitteita on kehitetty myös Nizzan, Tukholman ja Göteborgin huippukokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa todettiin julkisen politiikan tärkeä rooli edistettäessä yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja luotaessa järjestelmiä sen varmistamiseksi. Vihreään kirjaan ei sisälly toimenpide-esityksiä, vaan kyse on puhtaasta keskustelun virittämisestä. Suomi toivoo Vihreästä kirjasta käytävän keskustelun johtavan toimenpidesuosituksiin, jotka tähtäävät yritysten yhteiskunnallista vastuuta kehittävien puitteiden luomiseen EU:n ja kansallisella tasolla.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle 29.11.2001 annetun ihmisoikeusselvityksen mukaan hallitus kannustaa myös yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä sekä hallituksia ja yrityksiä vuoropuheluun ihmisoikeuskysymyksistä. Vuonna 1998 annetussa selvotyksessä todettiin, etä hallitus pyrkii yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa edelleen ihmisoikeuksien ja eettisesti kestävien periaatteiden ja toimintatapojen huomioon ottamista kansainvälisesä yritystoiminnassa.

Tuntien ne vaikeudet, jotka kansainvälisen kauppanormiston luomiseen liittyvät EU ja Suomi lähtee omassa kauppapolitiikassaan työolojen edistämisen positiivisesta tukemisesta. Se kannustaa työelämän normien sisällyttämistä kauppakumppanimaiden lainsäädäntöön ja niiden noudattamista mm. GSP-järjestelmään liitetyllä lisäetuusmahdollisuudella. GSP-asetukseen sisältyy myös sanktiointimahdollisuus, jonka perusteella voidaan poistaa väliaikaisesti GSP-etuudet sellaiselta maalta, jossa on havaittu vakavia ihmisoikeusrikkomuksia kuten pakkotyövoiman käyttöä.

Uudessa EU-AKT-sopimuksessa (Cotonou) EU tukee reilun kaupan edistämistä osana AKT-maiden kaupan ja taloudellisen toiminnan kehittämistä. Reilun kaupan tavoitteeksi määritellään se, että tuottajat saavat oikeudenmukaisen hinnan ja osuuden voitosta. Tällaisen reilun kaupan elementtejä ovat suorat ostot, reilu hinta, etukäteismaksut, kestävä ja vakaa suhde tuottajien ja kuluttajien välillä sekä ILO:n sopimuksia ja ympäristöstandardeja vastaavat tuotanto-olosuhteet.

Unionin kolmansien maiden kanssa solmimat muut ulkosuhdesopimukset sisältävät niin kutsutun ihmisoikeuslausekkeen, jonka perusteella valtioiden kanssa käytyä ihmisoikeusdialogia voidaan vahvistaa ja vakavien ihmisoikeusloukkausten tapahtuessa keskeyttää sopimuksen toimeenpano. Aseviennin suhteen unionin jäsenmaat noudattavat yhteisesti sovittua säännöstöä, jonka eräs kriteeri on ihmisoikeuksien kunnioituksen toteutuminen viennin kohdemaassa.

Maailman kauppajärjestö on pääasiassa kauppapoliittinen järjestö, mutta sen toimintaperiaatteisiin kuuluu myös huolehtia WTO-sopimuksen johdanto-osan mukaisesti elintason kohottamisesta, täystyöllisyyden turvaamisesta sekä kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamisesta. Lisäksi tavoitteena on, että "kehitysmaat, varsinkin vähiten kehittyneet maat, saavat niiden taloudellista kehitystä vastaavan osuuden kansainvälisen kaupan kasvusta".

Tehtävässään WTO (ja sen jäsenet) eivät kuitenkaan ole voineet viime aikoina välttää keskustelua kaupan ja ihmisoikeuksien välisestä suhteesta. Lähtökohtahan on, että WTO:n ja sen jäsenten toimet eivät saa olla ristiriidassa ihmisoikeuksien toteutumisen kanssa. Jo GATT:in vuoden 1947 sopimus sisälsi artiklassa XX.e mahdollisuuden kieltää vankityövoimalla tuotettujen tavaroiden markkinoillepääsyn ja kieltomahdollisuus on edelleenkin voimassa. WTO:n globaali luonne on epäilemättä lisännyt mielenkiintoa järjestöä kohtaan. Nämä odotukset ovat usein kuitenkin ristiriitaisia. Ensinnäkin WTO:n vahvuus on lisännyt mielenkiintoa sisällyttää useat globaalit kysymykset, mukaan lukien ihmisoikeudet sen asialistalle. Toisaalta erityisesti globalisaation vastustajat ovat nähneet WTO:lla olevan jo nykymuodossaan liikaa valtaa, eikä sille ole haluttu antaa uusia tehtäviä. WTO:n Dohan ministerikokouksessa EU:n tavoitteena oli kunnianhimoisesta ja tasapainoisesta kauppaneuvottelukierroksesta sopiminen. Työelämän normien osalta pyrittiin viemään keskustelua eteenpäin laajempaan sosiaalista ulottuvuutta koskevana aihekokonaisuutena, jota käsitellään ILO:ssa. Suomi ja EU pyrkivät deklaraatiotekstin vahvistamiseen siten, että annetaan tuki ILO:n tätä asiaa koskevalle työlle sekä sen ja muiden kansainvälisten järjestöjen, mm. WTO:n, väliselle yhteistyölle. Dohan neuvotteluissa päästiinkin sopimukseen, jonka tuloksena johdannossa ensinnäkin vahvistetaan Singaporen deklaraation teksti kansainvälisesti tunnustetuista työelämän perusnormeista. Samalla huomioidaan ILO:sa tehtävä globalisaation sosiaalista ulottuvuutta koskeva työ. Teksti tarjoaa mahdollisuuden WTO:n ja ILO:n välisen yhteistyön kehittämiselle jatkossa.

Dohan deklaraatioon sisällytettyjen uusien aiheiden, varsinkin mahdollisen kauppaa ja investointeja koskevan raamisopimuksen tekeminen tulee sääntelemään kansainvälisiä suoria investointeja ja luomaan pelisääntöjä. Sopimustekstin tulee ottaa huomioon isäntä- ja sijoittajamaan intressit tasapainoisella tavalla, mutta kuitenkin huomioitava erityisesti isäntämaan kehityspolitiikan tavoitteiden toteuttamisen ja oikeuden säännellä yleistä intressiä koskevia asioita. Näillä pelisäännöillä on osaksi merkitystä myös ihmisoikeuksien toteuttamisessa.

Ulkosuhteissaan yksittäisten valtioiden tai maaryhmien kanssa unionilla on tarkoitus jatkossa entistä paremmin koordinoida eri yhteisö- ja unionipolitiikan aloilla toteutettavat toimet. Käytännössä tämä voi tapahtua esimerkiksi maakohtaisten, eri politiikka-alat yhdistävien strategioiden avulla. Ulkosuhteissa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla on jo vahvistettu unionin toimintaedellytyksiä tähän suuntaan uusien instrumenttien avulla.

EU on sekä maailman merkittävin kaupparyhmittymä että maailman merkittävin kehitysavun antaja. Käyttäen kaikkia instrumentteja EU voi edistää ihmisoikeusmekanismien vahvistamista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista tukemalla maiden kykyä käydä kauppaa ja hyötyä kansainvälisestä kauppajärjestelmästä sekä edellyttämällä kolmansilta mailta hyvää hallintoa kaikilla osa-alueilla.

Euroopan unioni on avainasemassa mainitun politiikan noudattamisen suhteen, sillä kauppapolitiikan tavoitteena on perinteisesti ollut markkinoiden toiminnan turvaaminen siten, ettei toimijoiden tarvitse pelätä äkillisiä muutoksia markkinoilla. Globalisoituneessa maailmassa tätä turvallisuutta ei voi saavuttaa ilman hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Nämä ovat keskeisiä edellytyksiä kansainvälisten investointien saamiselle. Sekä kansainvälinen kauppa että ihmisoikeuksien edistäminen vahvistavat kansainvälistä vakautta. Vakaus puolestaan mahdollistaa yksilöiden oikeuksien ja hyvinvoinnin maksimaalisen toteutumisen. Toivon, että tämän päivän aikana teillä herää ajatuksia siitä, kuinka jokainen ulkoasianhallinnon virkamies voisi omalla toimialallaan ottaa ihmisoikeudet entistä johdonmukaisemmin huomioon. Kaupan alalla tosiasia on, että kaupan vapautuminen ja ihmisoikeuksien vahvistaminen kulkevat käsi kädessä eteenpäin.

Takaisin