![]() |
|
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJÄ VOIDAAN KESTÄVÄSTI
LASKEA Merkittävimmin hiilidioksidipäästöihin ovat vaikuttaneet sähköntuonnin ja vesivoiman tuotannon vaihtelut sekä ydinvoiman tehonkorotukset. Viime vuosien päästöjen aleneminen on siis voitu selittää pääasiassa vain ydinvoiman tehonkorotuksilla ja satunnaistekijöiden muutoksilla. Tässä onkin energiaratkaisun villakoiran ydin. Satunnaistekijöihin emme voi luottaa, jokainen vuosi ei ole sateinen, vaikka se energiapoliittisesti olisikin toivottavaa. Ydinvoiman tehokorotukset ja pohjoismaiseen vesivoimaan perustuva sähkötuonti eivät meitä enää auta. Jos haluamme saavuttaa Kioton päästötavoitteemme on ainoa kestävä ratkaisu ydinvoiman lisärakentaminen. Ilman ydinvoimaa alkavat hiilidioksidipäästömme lähivuosina nousta nopeasti. Tuulivoiman mallimaissa Tanskassa ja Saksassa on nykyään paljon suuremmat hiilidioksidipäästöt energiayksikköä kohti kuin Suomessa tai Ruotsissa. Ruotsi on hyvä malliesimerkki teollisuutensa ja poikkeuksellisen onnistuneen sähköntuotantovalikoimansa vuoksi. Vesi- ja ydinvoiman käytön ansiosta hiilidioksidipäästöt energiantuotannossa ovat erittäin pienet vain 63 tonnia/GWh, kun tuulivoimaan luottavilla Saksalla ja Tanskalla luvut ovat kymmenkertaiset tuotettua sähköyksikköä kohti (669tonnia/GWh ja 868tonnia/GWh). Lähes yksinomaan ydinvoimaan panostavalla Ranskalla päästöt ovat 78tonnia/GWh. Viime vuosikymmenen puolessa välissä Saksa nousikin kapasiteetilla mitattuna maailman toiseksi suurimmaksi tuulivoimamaaksi Yhdysvaltain jälkeen. Veronmaksajien ja sähkönkäyttäjien kukkaroa säästämättä tuulivoiman rakentamista on lisätty jatkuvasti. Samaan aikaan Saksassa lähes puolet sähköstä tuotetaan kivihiilellä, jonka lisäksi on vielä jonkin verran jäljellä vanhaa ruskohiilikapasiteettia entisen DDR:n alueella. Fossiilisista polttoaineista käytössä on myös venäläistä maakaasua. Tanskan sähköstä tuotetaan 85% kivihiilellä. Tuulivoiman osuus on 12%. Tuulivoima näyttää olevan suosittua, jotta eniten ja vanhanaikaisinta hiilivoimaa käyttävät maat voisivat häivyttää energian tuotantonsa todellisen kuvan, imagosyistä. Vaikka kapasiteettia olisi paljonkin, tuulivoima ei milloinkaan sovellu perusvoimaratkaisuksi, koska sitä ei saada koko ajan. Samasta syystä se ei myöskään sovi varsinaisesti säätövoimaksikaan, koska emme voi lisätä sitä silloin kuin olisi tarpeen. Tuulivoiman lisäämisestä ei saa tulla hyväksyttyä lupaa saastuttaa raskaasti muilla energiamuodoilla ja erityisesti kivihiilellä. Suomen energiastrategian on oltava kokonaisuus, josta mitään kustannustehokasta ja ympäristövaatimukset täyttävää vaihtoehtoa ei suljeta pois. Jostain syystä vihreät näyttävät keskittyvän sulkemaan ydinvoiman pois hinnalla millä hyvänsä. He eivät ole valmiita avoimeen kansalaiskeskusteluun energia- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittamisesta vaan he ovat juuttuneet vanhakantaiseen juupas-eipäs väittelyyn ydinvoimasta. Ministeri Hassi ansaitsee täyden tunnustuksen johdonmukaisuudestaan: 1970-luvulla hän innokkaasti vaati Neuvostoliittolaisen ydinvoimalan rakentamista Suomessa. Neuvostoliiton romahdettua Suomeen ei enää voi rakentaa neuvostoliittolaista voimalaa. Siksi hän haluaa nyt ostaa tuontisähköä rajan takaa neuvostoaikaisista voimaloista. Suomella ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa hukata kestävän kehityksen momentumia ydinvoimaratkaisussa. Kysymys on ympäristöstä, kilpailukyvystämme, hyvinvoinnistamme ja tulevaisuudestamme.
|
|